Tässä ohjeet yksinkertaisimpaan parkitukseen.
1. Huolella puhtaaksi kaavitut ja fairy + suola vedessä yön yli liotetut nahat (konekaavinta helpottaa työstämistä todella paljon, joten jos se on vaan mahdollista, kannattaa siihen satsata) pestään fairyllä moneen kertaan. Tässä välissä mahdollisia roippeita ja rasvaisia kohtia voi vielä kaapia. Jos muuta kaavintatyökalua ei ole saatavissa voi hommaan käyttää vaikka pyöreäpäistä teräsviivainta. Olen kaapinut Tokmannilta ostetusta Kraft merkkisellä viivaimella ja siitä tehdyllä työkalulla. Jos nahat ovat kovin rasvaiset voi pesuveteen lisätä vähän ruokasoodaa.

2. Seuraava vaihe ei ole aivan välttämätön, mutta tuottaa parempilaatuisen nahan. Liota nahkoja vuorokausi muurahaishappo + suolaliemessä. Muurahaishappoa 5ml/l ja suolaa 40g/l. Muurahaishappoa saa mehiläistarhaustarvikkeita myyvistä nettikaupoista. Tutustu huolella käyttöohjeisiin ja käytä suojaimia. Liotus tehdään muoviastiassa.

3. Huuhtele nahka huolella ja pese se tässä välissä vielä fairyllä.

4. Tee parkkiliemi tammen äkämistä tehdystä jauheesta, jota myydään kasvivärjäykseen ja musteen tekemiseen nimellä väriomena. Tässä jauheessa on suuria määriä erinomaista parkkihappoa. 4 minkin nahan parkitsemiseen tarvitset noin 50g jauhetta ja 15l vettä muovisaavissa. Tämä liemi värjää valkoisia kohtia vain lievästi beigen sävyisiksi. Kuusen-, tammen tai pajun kuorista tehdyt liemet värjäävät nahan voimakkaasti ruskeaksi ja valkoiset karvat kellertäviksi. Nahat eivät saa nousta yhtään pinnalle. Kesän lämpimillä keleillä nahat parkittuvat jo parissa viikossa. Kylmässä voi mennä jopa pari kuukautta. Sekoita varsinkin alussa usein. Jäljelle jäänyt liemi on vielä täysin käyttökelpoista uusien nahkojen parkitsemisen aloittamiseen. Väriomenaa lisätään parin päivän parkituksen jälkeen. Samanlainen parkkiliemi sopii myös ilman karvoja tehtyyn parkitsemiseen.

5. Jos haluat käsitellä nahat koinsuoja-aineella (Eulan, jota saa eläintäyttötarvikkeita myyvistä firmoista), tee se tässä vaiheessa. Pese nahka ja kuivata se nahkeaksi. Tämän jälkeen voitele nahkapuoli rasvalla. Sopivaa rasvaa on esimerkiksi Prinol M31, joka on tarkoitettu juuri parkittujen nahkojen rasvaukseen. Tämän jälkeen runno nahkaa lihapuolelta kaikin mahdollisin keinoin koko kuivumisen ajan. Näin saat pehmeää nahkaa. Ilman muokkaamista nahka muuttuu kuivuessaan kovaksi. Sama rasva sopii ilman karvoja parkitun nahan käsittelyyn.

Parkitsin muutamat vaaleat nahat kaupallisella Pretanic –parkkiaineella, koska halusin karvojen säilyvän valkoisina. Väriomenalla parkitut nahat kuitenkin onnistuvat paremmin. Niistä tulee pehmeämpiä ja ne kutistuvat muokatessa selvästi vähemmän. Väriomena kuitenkin värjää karvan hennosti beigen sävyiseksi. Pretanic parkitut nahat on myös käsitelty karvojen keltaisuutta vähentävällä 3% vetyperoksidilla. Se hajoaa vedeksi ja hapeksi. Happi hapettaa värjäytymiä, jolloin ne vaalenevat.

Kokeilin pariin nahkaan värjäävää parkitusta. Laitoin kuusesta ja koivusta tehtyyn parkkiliemeen mukaan krappia rouheena. Nahkapuoli oli päällepäin ja se värjäytyi tasaisen punaiseksi. Karvat eivät värjäytyneet tasaisesti, koska ne olivat nahan sisällä tupessa, eikä väri päässyt kunnolla vaikuttamaan. Parkittavaa nahkaa voi siis helposti värjätä krapilla punaiseksi. Karvat saisi vaaleanpunaisiksi, jos krappipuuroa voitelisi suoraan niihin parkituksen alussa.

Jos nahoissa on kaikesta huolimatta rasvaisuutta, voi sitä yrittää poistaa sinolin ja perunajauhon seoksella. Voitele rasvaiset kohdat ja anna kuivua. Rasva imeytyy perunajauhoihin, jotka voit imuroida nahoista pois. Pääosalla ja hännällä tekee harvoin mitään, joten jos niissä on rasvaongelmaa, voi ne leikata suoraan pois.

Jos lihapuolella on ärsyttäviä riekaleita, ne lähtevät parkitsemisen jälkeen helposti aikaisemmalla kaapimella raappaamalla. Voimaa ei kannata käyttää liikaa!

Näistä kirvoista saadaan helposti suuria määriä punaisia ja punavioletteja väriaineita.

Löysin villiintyneitä opuntioita useista paikoista Fuerteventuralta. Näistä kasvustoista löytyi vaihtelevia määriä kokenillikirvoja, joita keräsin kotiin tuotavaksi. Suurin osa kirvoista oli kuolleita ja kuivuneita, mutta uskon niistäkin lähtevän vielä väriä. Kuivasin kirvat huolellisesti ennen kotimatkaa.

Nämä hopeanastat on tehty puristimen avulla. Minulla ei ole sopivaa puristinta, joten työn teki Teppo Nousiainen. Tein pronssista työkalun, jota vasten hopealevy puristuu. Pronssinen työkalu on tehty juottamalla kolme eri tavoin sahattua levyä päällekkäin. Hopealevyn päälle on laitettava jotakin muotoutuvaa ainetta, jotta hopea painuu muottiin. Nyt käytettiin lyijyä, mutta tarkoitukseen sopii myös jäykkä kumi tai polyuretaani levy. Kaulakorun nastat on tehty 0,3mm hopealevystä ja haaveilen niiden kultaamisesta alkuperäisten korunastojen mukaan.

Pronssisella muotilla voi tehdä nastoja kymmenittäin. Pikkuhiljaa muotti kuitenkin pyöristyy ja syntyvä kuvio heikkenee.

Päällysmekko on silkkisifonkia ja se tekee lattialle 10 sentin laahuksen. Vyö on mustaa puuvillasamettia. Kaikki reunat on päärmätty helmikirjonnalla tai saman kuvion tekevällä helmin koristellulla nauhalla. Vyössä on vielä hopeinen kilpukka -koru.
Aino Sibeliuksen kengät löytyivät Englannista Hotter merkiltä, joka tekee historialliseen tyyliin sopivia moderneja kenkiä. Pääkoristeessa oli mustaa samettinauhaa ja strutsinsulkia. Pussukka on helmikoristeinen.

Tällaisen puvun alle tarvitaan aikakauteen sopivat alusvaatteet. Ompelin korsettikankaasta ja käsin siniseksi värjätystä paksusta kimonosilkistä pitkälinjaisen korsetin. Sen leikkaus on risteytys 1910-luvun pitkiä korsetteja ja 1900-luvun alun kurvikkaampia korsetteja. Luina on teräksisiä korsetinluita ja muutamassa kohdassa rigilenenauhaa joustavien spiraalijousten sijaan.

Pukkisaareen on rakennettu mukava vanhanaikainen miljöö hirsitaloineen ja pistekotineen. Rautakauden tavaroita oli myymässä myyjiä niin Suomesta kuin naapurimaista. Eri maiden tyylejä ja koristeita oli mielenkiintoista päästä vertailemaan ihan läheltä.

Ostin markkinoilta villalankaa, lasihelmiä ja balttilaisia hevosenkenkäsolkia. Koska matkailukausi oli vielä parhaimmillaan, eksyi markkinoille myös ulkomaisia turisteja Euroopasta ja Japanista. Heidän reaktioitaan oli hauska seurata. Myös suomalaisia kävijöitä riitti ja välillä suosituimpien myyntipisteiden äärellä oli vähän ruuhkaa. Seuraavalla kerralla yritän jäädä yöksi, jolloin paikalla olioiden kanssa ehtii juttelemaan paremmin. Voisin jopa harkita osallistuvani markkinoille myyjänä ja elävöittäjänä.

Jousiammunta oli mukavaa ja sitä tekisi mieli harrastaa uudelleen. Pitäisi vaan hankkia sopiva jousi ja nuolia ja ampumispaikka ja…

Lauantaina olivat vuorossa Viipurintien markkinat. Tällä kertaa tapahtuma oli tavallista sotaisampi ja mukana oli jos jonkinlaisia armeijaporukoita esittelemässä taitojaan. Sotilailla oli piilukkoaseita, hevosia ja ihan oikea tykki, jolla ammuttiin useita kertoja. Tykki päästi melkoisen pamauksen.
Markkinamyyjillä oli mukanaan monenlaisia tuotteita, mutta tällä kertaa ei mukaan tarttunut mitään erityistä. Koska markkinoiden aikahaarukka vaihteli viikinkiajoista 1700-luvulle, oli myös naisväellä pukuja monelta aikakaudelta.