Turkiksen parkitseminen kotikonstein
Tarvitsin muinais- ja historiallisia vaatteita varten turkista. Teen vaatteen, jonka esikuva oli kokonaan vuorattu todennäköisesti vesikon turkiksella. Näitä vaatteita käytettiin pikkujääkauden aikaan, jolloin ilmasto oli nykyiseen verrattuna reilusti kylmempi, eikä lähes lämmittämättömissä kivirakennuksissa meinannut mitenkään pysyä lämpimänä. Tulevassa vaatteessa turkisvuori tulee olemaan vain hihoissa ja näkyvissä reunoissa.
Suomessa on iso villiminkkiongelma ja villiminkin nahka muistuttaa hyvin läheisesti vesikon nahkaa. Hankin länsisuomalaiselta minkinpyytäjältä läjän kuivattuja ja konekaavittuja nahkoja. Osa nahoista oli täysin villiintyneiden pienikokoisten minkkien nahkoja, osa taas tarhasta karanneiden tai vain muutaman sukupolven ajan maastossa lisääntyneiden minkkien nahkoja.
Tässä ohjeet yksinkertaisimpaan parkitukseen.
1. Huolella puhtaaksi kaavitut ja fairy + suola vedessä yön yli liotetut nahat (konekaavinta helpottaa työstämistä todella paljon, joten jos se on vaan mahdollista, kannattaa siihen satsata) pestään fairyllä moneen kertaan. Tässä välissä mahdollisia roippeita ja rasvaisia kohtia voi vielä kaapia. Jos muuta kaavintatyökalua ei ole saatavissa voi hommaan käyttää vaikka pyöreäpäistä teräsviivainta. Olen kaapinut Tokmannilta ostetusta Kraft merkkisellä viivaimella ja siitä tehdyllä työkalulla. Jos nahat ovat kovin rasvaiset voi pesuveteen lisätä vähän ruokasoodaa.
2. Seuraava vaihe ei ole aivan välttämätön, mutta tuottaa parempilaatuisen nahan. Liota nahkoja vuorokausi muurahaishappo + suolaliemessä. Muurahaishappoa 5ml/l ja suolaa 40g/l. Muurahaishappoa saa mehiläistarhaustarvikkeita myyvistä nettikaupoista. Tutustu huolella käyttöohjeisiin ja käytä suojaimia. Liotus tehdään muoviastiassa.
3. Huuhtele nahka huolella ja pese se tässä välissä vielä fairyllä.
4. Tee parkkiliemi tammen äkämistä tehdystä jauheesta, jota myydään kasvivärjäykseen ja musteen tekemiseen nimellä väriomena. Tässä jauheessa on suuria määriä erinomaista parkkihappoa. 4 minkin nahan parkitsemiseen tarvitset noin 50g jauhetta ja 15l vettä muovisaavissa. Tämä liemi värjää valkoisia kohtia vain lievästi beigen sävyisiksi. Kuusen-, tammen tai pajun kuorista tehdyt liemet värjäävät nahan voimakkaasti ruskeaksi ja valkoiset karvat kellertäviksi. Nahat eivät saa nousta yhtään pinnalle. Kesän lämpimillä keleillä nahat parkittuvat jo parissa viikossa. Kylmässä voi mennä jopa pari kuukautta. Sekoita varsinkin alussa usein. Jäljelle jäänyt liemi on vielä täysin käyttökelpoista uusien nahkojen parkitsemisen aloittamiseen. Väriomenaa lisätään parin päivän parkituksen jälkeen. Samanlainen parkkiliemi sopii myös ilman karvoja tehtyyn parkitsemiseen.
5. Jos haluat käsitellä nahat koinsuoja-aineella (Eulan, jota saa eläintäyttötarvikkeita myyvistä firmoista), tee se tässä vaiheessa. Pese nahka ja kuivata se nahkeaksi. Tämän jälkeen voitele nahkapuoli rasvalla. Sopivaa rasvaa on esimerkiksi Prinol M31, joka on tarkoitettu juuri parkittujen nahkojen rasvaukseen. Tämän jälkeen runno nahkaa lihapuolelta kaikin mahdollisin keinoin koko kuivumisen ajan. Näin saat pehmeää nahkaa. Ilman muokkaamista nahka muuttuu kuivuessaan kovaksi. Sama rasva sopii ilman karvoja parkitun nahan käsittelyyn.
Parkitsin muutamat vaaleat nahat kaupallisella Pretanic –parkkiaineella, koska halusin karvojen säilyvän valkoisina. Väriomenalla parkitut nahat kuitenkin onnistuvat paremmin. Niistä tulee pehmeämpiä ja ne kutistuvat muokatessa selvästi vähemmän. Väriomena kuitenkin värjää karvan hennosti beigen sävyiseksi. Pretanic parkitut nahat on myös käsitelty karvojen keltaisuutta vähentävällä 3% vetyperoksidilla. Se hajoaa vedeksi ja hapeksi. Happi hapettaa värjäytymiä, jolloin ne vaalenevat.
Kokeilin pariin nahkaan värjäävää parkitusta. Laitoin kuusesta ja koivusta tehtyyn parkkiliemeen mukaan krappia rouheena. Nahkapuoli oli päällepäin ja se värjäytyi tasaisen punaiseksi. Karvat eivät värjäytyneet tasaisesti, koska ne olivat nahan sisällä tupessa, eikä väri päässyt kunnolla vaikuttamaan. Parkittavaa nahkaa voi siis helposti värjätä krapilla punaiseksi. Karvat saisi vaaleanpunaisiksi, jos krappipuuroa voitelisi suoraan niihin parkituksen alussa.
Jos nahoissa on kaikesta huolimatta rasvaisuutta, voi sitä yrittää poistaa sinolin ja perunajauhon seoksella. Voitele rasvaiset kohdat ja anna kuivua. Rasva imeytyy perunajauhoihin, jotka voit imuroida nahoista pois. Pääosalla ja hännällä tekee harvoin mitään, joten jos niissä on rasvaongelmaa, voi ne leikata suoraan pois.
Jos lihapuolella on ärsyttäviä riekaleita, ne lähtevät parkitsemisen jälkeen helposti aikaisemmalla kaapimella raappaamalla. Voimaa ei kannata käyttää liikaa!