Vuonna 1993 ensi-iltaan tullut elokuva Jurasic Park teki dinosauruksia tutummaksi. Kaikki elokuvan nähneet muistavat verenhimoiset ja vikkelät Velociraptorit, jotka vaanivat ihmisiä puiston raunioissa. Velociraptoreita luodessa oli otettu reilusti taiteilijan vapauksia, sillä ne olivat noin 4 kertaa suurempia kuin aidot velociraptorit ovat.

Nykytietämyksellä Velociraptorit tuskin olisivat päässeet elokuvan tähdiksi. Ne nimittäin eivät ole näyttäneet yhtään niin pelottavilta kuin elokuvassa! Velociraptorit ovat olleet kokonaan höyhenpeitteisiä ja niillä on ollut siipisulat myös jaloissa. Luultavasti ne eivät ole osanneet lentää, vaikka niiden esi-isillä tämä taito onkin ollut. Niiden pitkä häntä on todennäköisesti muodostanut kärjestä leveän pyrstön.

Maalaus on 25cm leveä ja 40cm korkea.

Kuvia maalauksen edistymisestä:

Nelipäiväinen fotorealistiseen eläinten maalaukseen keskittynyt kurssi järjestettiin 10.-13.6. Wolverhamptonissa Englannissa. Tilat ja käytännön järjestelyt hoiti sikäläinen autojen ja moottoripyörien koristemaalaukseen keskittynyt custom paint studio. Autojen maalaushalli oli raivattu tyhjäksi ja keskelle oli viritelty pitkä pöytä oppilaita varten. Järjestäjät tarjosivat kaikki tarvittavat materiaalit, kynäruiskut, maalit ja mallit, eikä mukana tarvinnut olla kuin muistiinpanovälineet!

Kurssin alkaessa Dru oli aidosti kiinnostunut siitä, keitä me olimme ja mitä olimme tehneet aikaisemmin. Esittelykierroksen jälkeen saimme parin-kolmen tunnin kuvitetun esityksen Drun kehittämästä väriteoriasta, fotorealistisen maalauksen elementeistä ja näkemisestä. Esityksen aikana tuli kaikille varmasti monta ahaa-elämystä! Tämän jälkeen meille jaettiin mallikuva hevosesta (aihe ja malli oli valittu huolella niin, että sitä tehdessä tuli katettua monen monta ongelmakohtaa). Ensimmäisiä harjoituksia tehdessä on miltein pakko kopioida aiheena ollutta kuvaa, kunnes valon taittuminen, simultaanikontrastit, valon heijastuminen, reunojen häipyminen ja muut luonnontieteiden hyvään tuntemukseen perustuvat ilmiöt tulevat niin tutuksi, että ne osaa maalata omasta päästä. Olin kyllä yllättynyt kun Dru kertoi maalaavansa osan maalauksesta täysin mielikuviensa mukaan.

Jokainen sai sekoitettavaksi yhden värin hevosen taustasta. Nyt kun värin piti olla tismalleen oikea, sekoittamiseen menikin yllättävän kauan aikaa. Vertasimme mallia ja sekoitettua väriä pienen valkoiseen paperiin leikatun ikkunan kautta. Kun maalin ja mallin värieroa ei enää voinut havaita, saimme luvan todeta maalin valmiiksi. Värini vaati 19 korjaussekoitusta, ennen kuin se oli lopulta valmis.

Teimme ennen varsinaisen työn aloitusta ”dot of the death” –harjoituksen, jossa neutraalin ruskealle pinnalle maalattu piste piti saada peittoon. Haastetta lisäsi se, että peittämiseen sai käyttää värejä vain raakana suoraan pulloista!

Mustaa pistettä peitettiin pikkuhiljaa erivärisillä maalikerroksilla

Värisekoitusten ja korjausmaalausharjoituksen valmistuttua ja maalasimme hevosen taustan. Tavoitteena oli tehdä hiekkaa, jossa on paljon yksityiskohtia, sekä tausta, jossa värit vaihtuvat saumattomasti liukuen. Taustan värisävyjen säätämiseen käytettiin jälleen läpikuultavia maaleja suoraan pullosta. Värisävyjen kanssa ährätessä menikin loppupäivä.

Ei uskoisi että suttupaperin värejä on juuri ruiskutettu taustaan!

Seuraavina kahtena päivänä keskityimme alue alueelta pintarakenteiden ja varjojen tekemiseen useita ohuita maalikerroksia käyttäen. Teimme työtä tummimmasta vaaleimpaan. Ruiskutettua maalia muokattiin kumeilla, kirurgin veitsillä ja välillä jopa sormella. Aina välillä huomasin joutuneeni umpikujaan, josta pääsi ulos vain kumittamalla kaiken maalin pois ja aloittamalla alusta.

Viimeiseksi olivat aiheena harjasten ja karvojen teko sekä viimeistelytyöt. Minulla oli suuria vaikeuksia liimakalvon kanssa. Vaikka kuinka yritin sutata kalvon liimaa, niin silti jo maalatusta työstä irtosi kalvon liimaan maalin palasia. Työhön tulleita valkoisia läikkiä korjatessa menikin sitten aikaa. Maalaus jäi kaikilta vähän kesken, mutta saamillamme opeilla sen tekeminen kotona valmiiksi pitäisi onnistua.

Puolen päivän jälkeen tutustuimme Drun demojen avulla höyhenten ja suomujen maalaamiseen. Lisäksi meillä oli tilaisuus kysellä kaikesta mahdollisesta ruiskumaalaukseen liittyvästä.

Loppuarvio:

Päivän pituus oli keskimäärin 10-11 tuntia. Opetus oli korkeatasoista, erittäin selkeää ja opastusta sai tarvittaessa kädestä pitäen. Dru Blair jakoi kitsastelematta tietotaitoaan, eikä kenenkään tarvinnut arastella kysymysten tekoa. Olin varautunut siihen, että kielen kanssa tulisi välillä ongelmia, mutta opetus oli niin selkeää, että siinä pysyi hyvin mukana. Meitä osallistujia oli vain viisi, joten saimme kaiken tarvitsemamme ohjauksen. Amerikkalaiseen tyyliin saimme vähän liiankin kanssa kehuja ja tukea. Hänellä oli myös mielenkiintoisia kikkoja joilla tukea niitä opiskelijoita, joilta itseluottamus alkoi välillä hiipua. Esimerkiksi Dru lähetti kuvan kurssilaisen keskeneräisestä maalauksesta Facebook sivullensa ja kertoi sitten mitä ylistäviä kommentteja työ oli siellä saanut. Positiivisen palautteen saaminen selvästi auttoi ja maalaustyö alkoi sujua.

Monet opetetuista tekniikoista olivat periaatteessa tuttuja, mutta nyt niistä rakentui aivan uudenlainen kokonaisuus. Kurssin parasta antia oli ehdottomasti opetettu minulle uudenlainen tapa lähteä sekoittamaan värejä. Nyt pystyn paljon paremmin sekoittamaan juuri sellaisia värisävyjä kuin haluan.

Ainoana miinuksena oli se, että kurssilla ehdittiin perehtyä muun eliökunnan erilaisiin tekstuureihin vain vähän aikaa. Yksi päivä lisää, jolloin olisi maalattu erilaisia suomuja, silmiä ja kuonoja, olisi täydentänyt pakettia hyvin. Toisaalta hevostyötä tehdessä tuli jo opittua perusasiat.

Olin etukäteen lukenut kursseille osallistuneiden kuvauksia hermoromahduksista ja turhautumisen kyyneleistä, kun nopeassa tahdissa pitää omaksua valtavasti uutta ja tehdä alkuun mahdottomilta tuntuvia töitä. Tällä kurssilla vältyttiin suuremmilta draamoilta, eikä kukaan tainnut vuodattaa kyyneleitä.

Saimme kurssin ajaksi käyttöömme Iwatan custom micron kynäruiskut, jotka olivat kyllä maineensa veroiset ja harkinnassa onkin uuden kynäruiskun osto. Maaleina käytimme uusia Createx illustration colors värejä. Ne tuntuivat toimivan vähän paremmin kuin käyttämäni Holbein Aeroflash maalit.

Majoituin kolmen mailin päässä olevaan tienvarsihotelliin (Premier inn Walsall Bentley), joka osoittautui hyväksi valinnaksi (äänieristetyt huoneet, vieressä ravintola).

Järjestäjänä custompaintstudio oli vähän hankala, koska kokemusta tapahtumajärjestämisestä oli selvästi vähän ja siksi tiedotus oli heikkoa. Kurssin ohjelmaa, alkamisaikoja, hotellivinkkejä tms. ei ollut saatavilla ja niitä piti penätä erikseen sähköpostitse. Kaikki paikanpäällä tapahtuva sujui kuitenkin hyvin ja tilat mahdollistivat kurssin järjestämisen.

Pääsin viikonloppuna käymään pitkästä aikaa puistossa. Oli mielenkiintoista nähdä miten jo tehdyt taulut sopivat ympäristöönsä ja sain myös otettua referenssikuvia tulevia tauluja varten. Eläimet olivat pakkasesta huolimatta vilkkaasti liikkeessä. Nuoret karhut olivat jo heränneet ja ne päästettiin möyrimään puhtaaseen hankeen. Hienoin elämys olivat kuitenkin sudet, jotka ulvoivat aamuisin aivan mökkiämme vastapäätä.

Tämä iso taulu on tulossa vesieliöitä esittelevään tarhaan.

Testimaalaus on tehty akryylimaalein ja siinä on testattu myös kosmetiikassa käytettävää helmiäistä. Kokeilin myös onnistuvatko kaltevat pinnat (molemmat siivet kallistuvat ylöspäin) ja kerrosmaalausta jaloissa. Seuraavat työt tulevat olemaan isompia ja huomattavasti monimutkaisempia.