. . Hanna Aalto . .

Aivomme käsittelevät ja muokkaavat silmistä tulevaa tietoa tiedostamattamme koko ajan. Taiteilijalle tästä on jatkuvasti harmia, kun aivot pyrkivät ohjaamaan meitä piirtämään niin kuin tiedämme jonkin olevan, eikä niin kuin näemme asian olevan. Erityisesti lapset ovat piirtäessään aivojensa vankeja; esimerkiksi tyttöhahmolla pitää olla pitkät silmäripset ja hiukset, vaikka piirtämisen kohteella ei näin olisi.

Aivot on saatava tavalla tai toisella luopumaan tietämisestä ja keskittymään näkemiseen. Tähän on olemassa monia kikkoja, joista helpoin on se, että ryhtyy tekemään piirustusta ylösalaisin. Yksi vaihtoehto on myös tehdä kuvaa pala kerrallaan, niin ettei kokonaisuutta pysty hahmottamaan. Jotkut taiteilijat pitävät aivojen ajattelevan puoliskon kiireisenä vaikkapa kuuntelemalla radiota. Ihmisäänien kuuleminen estää mökkihöperyyttä.

Itselläni näyttäisi toimivan parhaiten elokuvien katselu ja vieläpä tuttujen elokuvien kuunteleminen uudelleen ja uudelleen. Jos elokuvaa ei ole nähnyt aikaisemmin tai sen katselusta on pitkä aika, ei elokuvalla ole haluttua vaikutusta. Uusi elokuva vaatii liikaa huomiota ja aivojen luovempi puolisko ei pysy ärsyttävästi maalaushommassa mukana. Silloin työ tuntuu kuin aika matelisi ja työ edistyy hitaasti. Tuttuja elokuvia seuratessa käy päinvastoin. Ajantaju häviää usein täysin ja olo on rentoutunut ja virkistynyt tuntien maalausurakan jälkeen. Parhaimmillaan maalauspäivän jälkeen on tuntunut samalta, kuin olisi ollut päiviä lomalla ja palannut sitten takaisin tavalliseen elämään. Toki maalaustyön on pitänyt sujua ilman ongelmia.

Seurattavassa elokuvassa pitää olla hyvä ääniraita niin näyttelijöiden kuin musiikin säveltäjien puolesta. Tähän asti parhaita sävellyksiä ovat tehneet Alexandre Desplat, Howard Shore ja John Williams.