Sukerukun massa kokeiluja
Kaukoidän maissa on tehty pitkään kukkia erilaisista massoista, ensin savesta ja posliinista, mutta nykyään mitä erilaisimmista tarkoitusta varten tehdyistä polymeerimassoista. Testasin kahta erityyppistä muovailtavaa massaa Sukerukun ja Lunaclay. Näiden kahden suurin ero on se, että Sukerukun muuttuu kuivuessaan läpikuultavaksi ja on kuivuttuaan kumimainen, kun taas Lunaclay on paperimaisempaa. Molemmissa massoissa on kovettuvia muoviyhdisteitä, jotka tekevät valmiista ohuestakin kappaleesta sitkeän. Aavistelen, että tuotteissa on haihtuvia pehmentimiä, joilla voi olla terveysvaikutuksia. Molemmat massat haisevat erikeepperiltä. Valkoista massaa voi helposti värjätä sotkemalla joukkoon pieniä määriä akryylivärejä. Molemmat massat kutistuvat selvästi kuivuessaan.
Alku oli melkoista haparointia. En meinannut uskaltaa tehdä tarpeeksi ohuita kappaleita. Opin myös, että osat kannattaa tehdä erikseen ja liimata kasaan, sen sijaan että yrittäisi yhdistää täysin velttoja kuivumattomia osia yhteen. Ensimmäinen testi oli tehdä neidonkengän kukka, jonka tein Lunaclay massasta. Seuraava kunnollinen versio pitää tehdä läpikuultavammasta massasta, jotta tulos on aidomman oloinen.
Seuraavaksi aloin tekemään sahalehti kasvia Siikalahti näyttelyä varten. Ensimmäiset lehtiyritykset olivat aivan liian paksuja ja kömpelöitä, joten jouduin tekemään ne kaikki uudelleen. Lopulta keksi kaulita massan vajaan millin paksuiseksi levyksi, josta pikaisesti kyhätyllä leikkurilla sai tehtyä lehtiä. Ennen leikkuuta lehdet saivat vielä pintaansa vähän värisävyjä. Painoin lehtiin suonikuvion ja muotoilin ne kolmiomaisiksi tyveltään.
Ensimmäinen sahalehti versio ei tyydyttänyt, joten purin sen liimauksistaan ja tein uusia lehtiä. Lehtiä voi hieman muotoilla lämmittämällä, vielä kuivumisen jälkeen. Lopullinen muotoilu, värittäminen ja lehtien reunahammastuksen tekeminen on seuraava vaihe.
