. . Hanna Aalto . .

Saatat ehkä tuntea kylmiä väreitä kuullessasi musiikissa upean kohdan, kihelmöintiä pään sisällä parturissa ollessasi tai nautintoa ja rentoutta kun joku hieroo päätäsi sillä pitkäjalkaisen hämähäkin näköisellä vekottimella. Monet saavat näitä tuntemuksia myös silloin kun kuulevat tietynlaista puhetta, katselevat tarkkaa työskentelyä tai kun joku osoittaa heille huomiota. Ilmiöllä ei ole kunnollista Suomenkielistä nimeä, englanniksi sitä kutsutaan muun muassa Autonomous Sensory Meridian Response:ksi. Ilmiön perimmäistä syytä ei tunneta mutta sen arvellaan liittyvän hormonien ja välittäjäaineiden ”purskahdukseen” aivoissa.

Hyvin visuaaliset ihmiset kuten minä, voivat saada tällaisia tuntemuksia myös nähdessään taideteoksia tai esineitä. Itselläni voimakkaimmat tilat sisältävät kylmien väreiden kaltaisia mutta miellyttäviä väreitä, euforiaa, pään kihelmöintiä, pientä huimauksen tunnetta, punastumista ja spontaania kyynelehtimistä onnesta. Olo menee ohi muutamassa minuutissa. Erilaisilla tiloilla ja taiteella on suurin vaikutus ja niiden kokemisesta syntyvät voimakkaimmat tuntemukset. Laajemmilla ja isommilla esineillä on suurempi vaikutus kuin pienillä. Yleensä esineet ja asiat ovat olleet minulle tuttuja kuvista, mutta joskus uudet teokset pääsevät yllättämään. Samoista esineistä tai paikoista otetuilla kuvilla ei ole vaikutusta vaan ne on nähtävä ”livenä”.

Kyselin Bird Forumin taiteilijoilta, onko heillä vastaavia fyysisiä tuntemuksia ja löytyihän heitä. Efektin saivat useimmiten aikaan jollain tapaa katsojalle merkittävät teokset ja esineet. Esineet vaihtelivat Archaopteryx-fossiilista sargofageihin ja vesivärimaalauksiin.

Tässä joitakin esimerkkejä esineistä ja tiloista joiden muistan vaikuttaneen minuun voimakkaasti:

Tuthankhamonin kuolinnaamio Kairon egyptiläisessä museossa kun näin sen ensimmäistä kertaa.

Ville Valgrenin kaiku viestos

Itaya Hazanin tekemä maljakko

Arhip Kuindzhin maalaus Krimiltä

British museum:in sisäpiha

Tylypahkan (Hogwarts) suuri pienoismalli

Dream Theater Helsingissä soittamassa Octavarium kappalettaan

Keskustelua aiheesta mm. Tiede lehden foorumilla.

Reilun vuoden ajan on työn alla ollut lähes jatkuvasti Ähtärin eläinpuistoon tulevien infotaulujen suunnittelua ja toteutusta. Tavoitteena on tehdä vähän erilaisia infotauluja, jotka saavat ihmisen ihmettelemään.

Tässä on muutama näyte Ähtärin eläinpuiston uusista infotauluista. Taitot on tehnyt Savonlinnalainen Tommi Tenhunen Toteemi oy:stä. Ähtärin taulut ovat viides tai kuudes projekti jossa Tommi taittaa kuvituksiani. Yhteistyö on aina sujunut mutkattomasti. Tommin tekemät tiedostot painetaan alumiinilevylle Oulun mainoskeskuksessa ja sieltä ne toimitetaan Ähtäriin ripustettavaksi eläinpuistoon.

Tauluissa esitellään lajeja suhteessa niiden ympäristöön ja muihin eläinlajeihin. Naalitaulussa karvoja keräävä lapinsirkku on isossa osassa.

Pöllötaulu on taas puhtaasti lajien tunnistamista ja vertailua helpottava taulu. Pöllötarhoilla on tämän taulun lisäksi mm. seuraavanlainen pöllöjen kuuloaistia esittelevä infotaulu.

Eläinpuiston uudet taulut ovat kokonaisuudessaan valmiita ensi kesänä.

Luna Clay on selluloosasta valmistettu savimainen aine. Se kuivuu ilmassa nopeasti kestäväksi ja joustavaksi. Kuivumisaika on nopea, jopa vain kymmenen minuuttia! Tästä massasta on helppoa tehdä esimerkiksi ohuita kukkien terälehtiä ja muita ohuita osia. Massan värjätä esimerkiksi öljyvärein ennen muotoilua. Monet ”feikki”-kukkia muotoilevat pitävät tätä massaa kaikista parhaana kukkienteko massana.

Toinen testaukseen tuleva massa on läpikuultavaksi kuivuva Sukerukun. Tämäkään massa ei tarvitse kuumennusta tai polttoa kuivuakseen. Sukerukun on myös kuivuttuaan joustava. Suoraan paketista otettuna Sukerukun on valkoista massaa. Massaa voidaan värjätä akryyli tai öljyvärein. Väriä ei kannata laittaa kovin paljon, jotta massan läpinäkyvyys ei häviä.

Tarkoituksenani on tehdä realistisia kasveja näistä massoista. On mielenkiintoista nähdä mihin massat venyvät.

Ilmaston lämpeneminen näkyy meillä Suomessa selvimmin hyönteismaailmassa. Suomen perhoslajistoon on tullut runsaasti uusia tulokkaita kaakosta ja etelästä. Keräsin lapsena perhosia; siitä ajasta perhosmaailma on muuttunut kovasti. Monet silloin äärettömän harvinaisista lajeista ovat nykyään runsaita ja onpa lajistoomme tullut sellaisiakin perhosia, joiden leviämisestä ei uskallettu edes unelmoida.

Tähän maalaukseen kokosin Siikalahden lintujärven alueelle tulleita perhostulokkaita. Maalauksessa ovat häiveperhonen, pikkuhäiveperhonen, karttaperhonen, isonokkosperhonen, isokultasiipi ja kannussinisiipi.

Kunhan maalaus valmistuu, se kehystetään puiseen ”perhoslaatikkoon”.

Ensiksi siis piirretään perhosten hahmot levylle, sitten ne peitetään ohuella muovikelmulla. Varjon väri ruiskutetaan kynäruiskulla perhosten alle. Seuraavaksi muovikelmulla peitetään tausta ja näin perhosten värit voidaan maalata taustaa sotkematta. Perhosiin lisätään yksityiskohtia pensselillä maalaten ja paikoin myös värikynin. Tässä lähes valmis maalaus.

En ollut tyytyväinen isokultasiipeen, joten hankasin sen pois ja maalasin uudelleen. Varjot kaipasivat myös vielä säätöä.

Suunnittelen taideteosta jossa tarvitaan pimeässä hohtavia maaleja. Tilasin Glow nation merkkisiä maaleja testisetin. Annoin niiden olla valoisassa keittiön pöydällä hetkisen aikaa. Sitten vein ne pimeään vaatehuoneeseen ja otin kuvia hehkun himmenemisestä. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä on kulunut n. 2 tuntia. Kuvat on otettu noin puolen tunnin välein. Oranssi ja valkoinen omaavat lyhimmän hehkuajan. Vihreä ja aqua pisimmän.

Nämä ovat kyllä hauskoja maaleja. Teen varmaankin pienemmän kokeilumaalauksen ennen tositoimiin ryhtymistä.

Tarvitsin myös reilusti punaista pimeässä hohtavaa maalia. Tilasin Kosmic kreations nimisestä yrityksestä kahta eri punaista ja näytteet muista väreistä. Postikulujen säästämiseksi tilasin värit pelkkinä jauheina. Lisään ne itse akryylipastaan ennen maalausta. Punaiset värit ovat luonnossa punertavia, oranssissa on myös heikko oranssi sävy. Muut värit ovat värittömiä tai lähes värittömiä.

Valmistaja pelotteli että sinkkipunaisessa on paha haju. Odotin paljon pahempaa löyhkää ja olin positiivisesti yllättynyt kun värijauhe haisikin vain hiustenvärjäysaineelta.Tässä värijauheet kuvattuna pimeässä huoneessa jota ennen niitä on viritetty loistelampun alla puolisen tuntia.

Tässä samat jauhepussit mustavalolampun (uv-loisteputki) alla. Oranssi nousee hienosti esille, punainen taas ei. Kaikki pimeässä loistavat pigmentit eivät ole uv-valossa fluoresoivia.