Muinaispuvun kengät
Karjalaisista ristiretkiajan kengistä on hyvin vähän jäänteitä. Parista säilyneestä nahkapalasta on voitu päätellä, että alueen naiset ovat käyttäneet ainakin sellaisia kenkiä, missä pohja on erillisestä nahkapalasta. Säilyneen nahkajäänteen reunassa oli reikiä ompelun jäljiltä.
Kun oikeaa mallia ei ole, pitää tyytyä läheltä Venäjän alueelta saataviin malleihin.
Leikkasin paksuhkosta, mutta pehmeästä, nahasta kengän kappaleen tämän piirroksen kaavan (vasemmassa laidassa keskellä) perusteella. Piirroksen kenkä on jostakin Novgorodin paikkeilta, eli ei kovin kaukaa. Käyttämäni nahka ei millään suostunut taipumaan riittävän pienille laskoksille. Olisi pitänyt valita ohuempi laatu. Kengästä tuli mukava, mutta rypytykset oli pakko tehdä erinäköisiksi. Ompelusaumoja on vain kantapäässä. Rypytystä yhdistää neljällä nahkanauhalla tehty letitys. Kengän sisällä on paksu iskuvaimennettu pohjallinen.
Toiset kengät valmistuivat samasta nahkasta. Pohjaan valitsin vielä hieman paksumpaa nahkaa. Tällaisen kengän kaava on helppo tehdä. Laitetaan jalkaan vanha sukka ja päällystetään se ilmastointiteipillä. Piirretään teippiin kengän saumat ja leikataan koko komeus auki. Ilmastointiteippikaavojen avulla piirretään lopulliset pahvikaavat. Pohjassa ja sivusaumassa on hirven jänteellä ommellut saumat. Kenkä ommellaan sisäpuoli ulospäin kahdella neulalla. Kun ompeleet ovat valmiit, kastellaan kengän kärki ja käännetään kenkä oikeinpäin. Kuivatus pitää tehdä jalassa, jotta kenkä ei kutistu liikaa. Tämän tyyppisiä ”turn shoe” kenkiä käytettiin ainakin viikinkiajalla. Venäjältä on myös löydetty samannäköisiä kenkiä. Näidenkin kenkien sisällä on paksuhko moderni pohjallinen iskuja vaimentamassa.
Tällaiset kengät kuluvat nopeasti puhki ja korjaustarvikkeiden on myös syytä olla aina mukana. Seuraavaksi yritän varmaan tehdä aidommat kurpposet joihin pitää löytää ohuempi nahkamateriaali. Talvikäyttöä varten pitäisi myös olla paksusta karvanahkasta tehdyt saappaat.