. . Hanna Aalto . .

Tampereen kädentaitomessut järjestettiin taas marraskuun puolivälissä. Olin tällä kertaa varannut mukaan pitkän ostoslistan, jolta tosin jäi puolet hankinnoista saamatta. Myyjiä oli ainakin kivi/metalli puolella vähemmän kuin aikaisemmin ja muutenkin tarvikemyyjiä oli vähän. Messujen kävijöistä suurin osa on käsityöharrastajia ja tuntuu hassulta että heille yritetään myydä valmiita käsitöitä tarvikkeiden sijaan! Siinä missä suosittuja tarvikkeita kauppaava voi tehdä hyvän tilin, voivat nämä messut olla paikan varanneelle käsityöläiselle raskas pettymys niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Suosituimmille ständeille olisi myös kaivattu lisää myyjiä. Potentiaalisia asiakkaita kaikkosi, kun he eivät jaksaneet jäädä odottelemaan milloin myyjä ehtisi palvelemaan. Oli myös hyvin rasittavaa kun osa myyjistä ei ollut laittanut hintoja näkyville, eivätkä he kuitenkaan ehtineet kokoajan vastailemaan hintatiedusteluihin.

Itselleni tarttui mukaan (ideoiden ja kontaktien lisäksi) mm seuraavia asioita: Lammasnahkaiset ja lammasvuoriset hanskat ja kotimainen hirven nahkainen lompakko. Kemin nahkatarvikkeen kojulla meinasin langeta ostamaan kokonaisen poron nahan, mutta mukaan lähti vain tämä n. kolmen neliöjalan kokoinen mimosaparkittu nahka, jonka parkitusjälki muistuttaa saamelaiskäsitöissä käytettävää sisna-nahkaa. Eräiltä ruotsalaisilta myyjiltä ostin viisi vuorikristalli palloa, joista jonain päivänä tulee Birkan viikinkikorun mallilla tehty kaulaketju. Heillä oli myynnissä myös meteoriitin sirpaleita, joita olisin vielä hakenut, jollei bussiin olisi tullut liian kiire. Wennströmin väritehtaan myyntipisteestä sain hankittua valkoista kangasväriä ja hyviä vinkkejä silkin maalaukseen. Hopeakorujen tekoa varten piti tietysti hankkia hopealevyä, juotetta ja hopealankaa. Hankin myös kolme hopean kaiverrusterää. Yksi myyjä myi ompelija äitinsä nauhavarastoja ja sieltä ostinkin viisi metriä antiikkista sinistä punosnauhaa.