Talvikengät muinaispuvun kanssa käytettäväksi
Ohuesta nahasta tehdyillä kengillä ei Suomen talvipakkasissa pärjää. Ei vaikka sukat olisivat miten hyvät. Kylmimmillä keleillä on ollut pakko käyttää kenkiä, jotka ovat ominaisuuksiltaan saamelaisten nutukkaiden kaltaisia. Eli karvapinta päällepäin ja eristäminen kenkäheinillä. Suomesta ei ole toistaiseksi löytynyt yhtään säilynyttä rautakautista talvikenkää. Syykin on pienellä miettimisellä selvä. Talvikamppeita ei päätynyt jäätyneeseen maahan sellaisiin oloihin, että säilyminen olisi mahdollista. Tarpeeksi syvälle voitiin haudata vain sulan maan aikana, jolloin talvikenkiä ei käytetty.
Suomen kansallispukujen historia (Sirelius 1900 luvun alkupuolelta) kuvailee myöhemmin 1600–1800 –luvulla käytettyjä talvikenkämalleja. Hirvien, peurojen ja nautojen jalkanahkoista tehtiin yksinkertaisia karvapintaisia kenkiä. Varhaisia kenkänahkoja ei parkittu läpi, jotta vedenpitävyys säilyisi. Mitä idemmäs mentiin, sitä pidempivartisia versioita karvakengistä esiintyi.
Olen parkinnut kahden poron koipinahat kenkäprojektia varten. Parkkiaineena oli sekoitus tammea, kuusta, koivua ja pajua. Parkitus onnistui kohtuullisen hyvin, mutta parista sormenpään kokoisesta kohdasta karvat valitettavasti näyttävät irtoavan.
Kenkieni malli tulee olemaan jonkinlainen sekoitus pieksuja, kurpposia ja paulakenkiä. Materiaalin muodot määräävät aika pitkälle, millaisista osista kengät voi tehdä.