Inspiraatiota etsimässä
Isomman eläinmaalaus projektin kynnyksellä kävin hakemassa inspiraatiota Korkeasaaren ja Ähtärin eläintarhoista. Moniin eläimiin ei muuten pääsisi tutustumaan lainkaan elävänä. Kuvien ja videoiden pohjalta ei aina saa hyvää käsitystä siitä millainen eläin oikeasti on, kuinka se liikkuu ja millaiset asennot ovat sille luontevia. Molemmissa tarhoissa on paljon suomalaisia eläinlajeja, mutta myös eksoottisempiakin ilmestyksiä.
Ähtärin tarhassa vierailu oli ikimuistoinen, kun järjestin itseni viimeiseksi asiakkaaksi. Eläimet olivat laskeskelleet viimeisenkin ihmisen poistuneen ja olivat ryhtyneet omiin puuhiinsa. Ahmat kaivelivat ruokavarastojaan kun mahdollisia varkaita (ihmiset) ei ollut näkemässä, karhut parittelivat ahkerasti ja suden pennut jahtasivat kimalaisia. Minut nähdessään ne olivat ihan ihmeissään että “enkö tiennyt mitä kello on?”
Jokakesäinen inspiraation lähde on myös vierailu Retretin näyttelyissä. Tänä kesänä ehdottomasti antoisin näyttely oli taiteilijapariskunnista kertova näyttely. Näyttelyssä on (28.8.asti) 150 maalausta taiteilijoilta jotka ovat olleet parisuhteessa toisen taiteilijan kanssa. Entisaikoina monen parin kohdalla kävi niin että aviomies pysyi taiteilijan uralla, vaimon luopuessa taiteen tekemisestä. Aina näin ei käynyt vaan molemmat jatkoivat taiteilijan uraansa.
Toisessa näyttelyosiossa olevat Tove Janssonin työt olivat hienoja. Erityisesti muumien originaali maalauksia oli mukava päästä katsomaan läheltä. Carl Barksin ankat olivat niin tuttuja lapsuuden Akuankoista, etten jaksanut tutustua niihin sen syvemmin vaan kävelin sen osuuden nopeammin läpi. Pihalla olleet eläinveistokset olivat taidokkaita vaikka materiaalina oli karu kanaverkko.
