. . Hanna Aalto . .

Kokeilin tänään miltä perhosmaalaus näyttää laatikon kanssa. En vielä tiedä pitäisikö tähän laittaa lasi vai jättää ilman.

Kaakon kansalaisopiston kurssilla kokeiltiin raapetekniikkaa ja akryylimaalausta. Tulokset olivat hienoja. Kukin valitsi mieleisensä kuvan, millä harjoitella. Muutaman harjoitustyön jälkeen voikin sitten päästää mielikuvituksen valloilleen.

Kurssilla olleille vastaus paperikysymykseen: Harjoitustyössä käyttämämme paperi oli nimeltään Cartiera Magnani Annigoni.

Viidentoista vuoden odotuksen ja kuukausien kyttäämisen jälkeen näyttää vihdoin siltä, että minulla on mahdollisuus osallistua ruiskumaalausgurun Dru Blairin maalauskurssille. Normaalisti hän pitää kurssejaan omassa taidekoulussaan Yhdysvalloissa, mutta jälleen tänä vuonna on luvassa kiertue Euroopassa. Sopivasti kesäkuun kymmenes alkaa villieläinten maalausta käsittelevä neljän päivän kurssi Wolverhamptonissa Englannissa.

Siitä mitä on luvassa saa jonkinlaisen käsityksen vaikkapa tästä läpikuultavien ja transparenttien maalien eroja käsittelevästä keskusteluketjusta (hyödyllinen kaikille maalareille). Luvassa on siis runsaasti tiukkaa tietoa.

Teen nykyään usein montaa teosta yhtä aikaa. Jos jotain tietyn väristä maalisekoitusta jää yli yhtä teosta tehdessä, sen voi ehkä hyödyntää toisessa. Alla oleva keskeneräinen kuvitustyö esittelee ihmisten paikasta toiseen siirtämiä vesilintuja. Jostain syystä ihmiset ovat aina kuljetelleet eläimiä mukanaan. Ensin koiria ja muita kotieläimiä, myöhemmin villieläimiäkin. Kotimaan villieläimillä on saatu kotoisaa tunnelmaa vieraille maille. Vesilintuja pidetään myös koristeena puistoissa ja sieltä niitä usein karkailee luontoon seikkailemaan.

Kynä on mittakaavana. Morsiosorsa ja mandariinisorsa ovat vain reilun kolmen sentin korkuisia. Silmällä on silloin halkaisijaa reilu milli.