Syksyllä Parikkalan keskustan Makedonian männyissä viihtyi useampia pähkinähakkeja. Janne sai kuvattua tämän hienon videon niiden touhuista.
Aloin suunnittelemaan maalausta jossa olisi kaksi pähkinähakkia. Tein aluksi pieniä lyijykynä luonnoksia siitä, millaisissa asennoissa linnut voisivat olla ja miten valot ja varjot kannattaisi maalata.
Naapurin pihalla kasvaa kaunis sembramänty ja hainkin siitä pudonneen kävyn malliksi työhuoneeseen.
Maalaus on nyt tässä vaiheessa:
Valokohtia ja yksityiskohtia tulee vielä hieman lisää, mutta suurimmaksi osaksi on valmista.
Maalari ei voi vain linnoittautua maalaustelineensä ääreen. Joskus täytyy lähteä ulos hakemaan inspiraatiota ja taulujen aiheita. Päivä oli hyvin harmaa, mutta näimme silti mm. viitatiaisen, komean varpushaukkakoiraan, merimetsoja, telkkiä, isokoskeloita ja valkoselkätikan.
Kävimme katsomassa mm. tämän upean hiiripöllön, joka nappasi silmiemme edessä kaukaa pellolta havaitsemansa peltomyyrän. Näillä linnuilla on uskomattoman tarkka näkö. Kuvassa hyökkäilevä toinen lintu on harakka. Olen vältellyt maalaamasta tätä lajia sen raitapaljouden takia, mutta eiköhän nyt ole aika tehtä hiiripöllömaalaus.
Video Janne Aalto
Nyt on taas se aika vuodesta jolloin taiteilija joutuu linnoittautumaan ateljeehensa sen sijaan että lähtisi ulos. Kroppa ei pysy lämpimänä jos yrittää seistä paikoillaan ja viimeistään sormien kohmettuminen estää piirtelyn. Maalaaminen ei onnistu koska maalituubit jäätyisivät käyttökelvottomiksi nopeasti. Lämpömittari näyttää tällä hetkellä -34 astetta pakkasta. Saapa nähdä kuinka kylmä on aamulla! Nämä säätilat muistuttavat että asumme Gröönlannin etelä-kärjen pohjoispuolella.
Talviaiheiset maalaukset joutuu siis tekemään sisällä. Olenkin kerännyt syksyn ja talven mittaan tuleviin maalauksiini tarvittavia malleja varastoon. Ateljeessani on laatikko johon olen koonnut mm. oksia eri puulajeista, jäkäliä, kääpiä ja kiviä. Töistä palatessa mukaan tarttui lehtikuusen oksa, jota tarvitsen malliksi tammitikka maalaukseen. Sellaissista kohteista mitä ei voi tuoda sisälle on otettava valokuvia referenssiksi.
Perhoskämmekkä kukkii vaikka lasin takana on kova pakkanen. Tällä kuvalla haluan toivottaa oikein mukavaa Joulun aikaa kaikille lukijoille!
Suomalaiset lintumaalarit kokoontuvat kaksi kertaa vuodessa pitkäksi viikonlopuksi katsomaan lintuja, tekemään luonnoksia ja ja tietysti keskustelemaan linnuista ja lintutaiteesta. Tänä syksynä kokoontuminen oli Hangossa, jossa päästiin seuraamaan hienoja muuttoja. Lauantaina liikkeellä olivat tuhannet närhet, jotka yrittivät merelle jatkamaan vaellustaan. Sunnuntaina taas oli liikkeellä kymmeniä tuhansia sepelkyyhkyjä. Pensaissa vilisteli tiaisia ja muita hyönteissyöjiä ja luodoilla istuskeli lokkeja ja vesilintuja luonnosteltavaksi.
Kuvakokoelma viikonlopun tunnelmista
Hannu Sarvanne piirtää
Jari Kostet (vas) ja Hannu Sarvanne
Dick Forsman kuvaamassa valtavaa närhiparvea. Taivaalla oli parhaimmillaan tuhatkunta närheä!
Korea närhi pyrkii kohti etelää
Närhen lento on poukkoilevaa ja kuvaaminen haastavaa.
Lukuisat varpushaukat härnäsivät Hankoniemen kärjessä pyöriviä närhiä.
Lintumaalarit Kari Eicher, Esko Railo ja sarjakuvataiteilija Seppo Leinonen ovat lintuja vastassa kiikareineen ja kameroineen.
Hannu Sarvanne tähyilee sepelkyyhkyparvia
Pekka Suhonen
Juho Könönen tyytyväisenä linturikkaan päivän jälkeen
Auringon lämpö houkutteli rantakäärmepariskunnan lekottelemaan kiville.
Suomalaiset taiteilijat käyttävät raapetekniikkaa harvoin, enkä tiedä muita suomalaisia taiteilijoita, jotka tekisivät värillisiä raapetekniikka töitä. Mustavalkoisia raapetekniikalla tehtyjä teoksia tekee mm. Leena pekkalainen, jonka hevosmaalaus on esillä 19.10-7.10.2010 Galleria Ferinissä.
Raapetekniikan idea on yksinkertainen. Ohuen valoa hyvin heijastavan kaoliinisavipinnan päälle maalattuun väripintaan tehdään erilaisilla työkaluilla aukkoja, joista paljastuu puhdasta kaoliinisavea. Mustavalkoisissa töissä ne jätetään yleensä valkoisiksi, minun värillisissä maalauksissa teen lukuisia raaputettuja ja sen jälkeen sävytettyjä maalikerroksia. Teen yleensä raaputettavan maalikerroksen kynäruiskumaalauksena, koska siten saan tasapaksun maalipinnan. Seuraavat kerrokset levitän pensselillä.
Työkaluina käytän erilaisia teräviä piikkejä ja olen myös hankkinut joitain pieniä teräsharjoja, joihin en kuitenkaan ole ollut kovin tyytyväinen.
Kuvassa vasemmalla oleva kirurgin veitsi toimii työkaluna parhaiten. Karkeat harjat eivät sovi tarkkaan työskentelyyn, koska jälki on paljon sattumasta kiinni. Tikkujen päihin liimatut neulat tylsyvät nopeasti, samoin alumiinivartinen tiheäpiikkinen työkalu (kolmas oikealta). Lasikuituharja taas ei usein kuluttaa väriä liikaa tai sitten liian vähän.
