. . Hanna Aalto . .

Vaihe vaiheelta kuvia susiaiheisen maalauksen tekemisestä.

Aivomme käsittelevät ja muokkaavat silmistä tulevaa tietoa tiedostamattamme koko ajan. Taiteilijalle tästä on jatkuvasti harmia, kun aivot pyrkivät ohjaamaan meitä piirtämään niin kuin tiedämme jonkin olevan, eikä niin kuin näemme asian olevan. Erityisesti lapset ovat piirtäessään aivojensa vankeja; esimerkiksi tyttöhahmolla pitää olla pitkät silmäripset ja hiukset, vaikka piirtämisen kohteella ei näin olisi.

Aivot on saatava tavalla tai toisella luopumaan tietämisestä ja keskittymään näkemiseen. Tähän on olemassa monia kikkoja, joista helpoin on se, että ryhtyy tekemään piirustusta ylösalaisin. Yksi vaihtoehto on myös tehdä kuvaa pala kerrallaan, niin ettei kokonaisuutta pysty hahmottamaan. Jotkut taiteilijat pitävät aivojen ajattelevan puoliskon kiireisenä vaikkapa kuuntelemalla radiota. Ihmisäänien kuuleminen estää mökkihöperyyttä.

Itselläni näyttäisi toimivan parhaiten elokuvien katselu ja vieläpä tuttujen elokuvien kuunteleminen uudelleen ja uudelleen. Jos elokuvaa ei ole nähnyt aikaisemmin tai sen katselusta on pitkä aika, ei elokuvalla ole haluttua vaikutusta. Uusi elokuva vaatii liikaa huomiota ja aivojen luovempi puolisko ei pysy ärsyttävästi maalaushommassa mukana. Silloin työ tuntuu kuin aika matelisi ja työ edistyy hitaasti. Tuttuja elokuvia seuratessa käy päinvastoin. Ajantaju häviää usein täysin ja olo on rentoutunut ja virkistynyt tuntien maalausurakan jälkeen. Parhaimmillaan maalauspäivän jälkeen on tuntunut samalta, kuin olisi ollut päiviä lomalla ja palannut sitten takaisin tavalliseen elämään. Toki maalaustyön on pitänyt sujua ilman ongelmia.

Seurattavassa elokuvassa pitää olla hyvä ääniraita niin näyttelijöiden kuin musiikin säveltäjien puolesta. Tähän asti parhaita sävellyksiä ovat tehneet Alexandre Desplat, Howard Shore ja John Williams.

Hartsikerrosten väliin maalattu vesilisko alkaa pikkuhiljaa valmistua. Maalia on kuudessa kerroksessa. Yhteensä maalauksen korkeus on ehkä 7mm. Kuvan oton jälkeen on maalattu vielä ylin kerros. Sen jälkeen onkin jäljellä enää hartsin valaminen niin, että vettä näyttää olevan enemmän. Hartsi on oikeasti aivan kirjasta, mutta sävytin sitä hieman rusehtavaksi.

Ähtärin eläinpuisto viettää tänä vuonna 40-vuotis juhlavuottaan. Juhlavuoden kunniaksi puiston rakenteita ja infomateriaaleja uudistetaan. Minun osuuteni on tehdä yhdessä Toteemi oy:n kanssa puiston eläinlajeista infotaulut. Tällä hetkellä kolmas osa tauluista on valmiina ja kaksi suurinta taulua on juuri valmistumassa.

Pääsin viikonloppuna käymään pitkästä aikaa puistossa. Oli mielenkiintoista nähdä miten jo tehdyt taulut sopivat ympäristöönsä ja sain myös otettua referenssikuvia tulevia tauluja varten. Eläimet olivat pakkasesta huolimatta vilkkaasti liikkeessä. Nuoret karhut olivat jo heränneet ja ne päästettiin möyrimään puhtaaseen hankeen. Hienoin elämys olivat kuitenkin sudet, jotka ulvoivat aamuisin aivan mökkiämme vastapäätä.

Tämä iso taulu on tulossa vesieliöitä esittelevään tarhaan.

Kaukoidän maissa on tehty pitkään kukkia erilaisista massoista, ensin savesta ja posliinista, mutta nykyään mitä erilaisimmista tarkoitusta varten tehdyistä polymeerimassoista. Testasin kahta erityyppistä muovailtavaa massaa Sukerukun ja Lunaclay. Näiden kahden suurin ero on se, että Sukerukun muuttuu kuivuessaan läpikuultavaksi ja on kuivuttuaan kumimainen, kun taas Lunaclay on paperimaisempaa. Molemmissa massoissa on kovettuvia muoviyhdisteitä, jotka tekevät valmiista ohuestakin kappaleesta sitkeän. Aavistelen, että tuotteissa on haihtuvia pehmentimiä, joilla voi olla terveysvaikutuksia. Molemmat massat haisevat erikeepperiltä. Valkoista massaa voi helposti värjätä sotkemalla joukkoon pieniä määriä akryylivärejä. Molemmat massat kutistuvat selvästi kuivuessaan.

Alku oli melkoista haparointia. En meinannut uskaltaa tehdä tarpeeksi ohuita kappaleita. Opin myös, että osat kannattaa tehdä erikseen ja liimata kasaan, sen sijaan että yrittäisi yhdistää täysin velttoja kuivumattomia osia yhteen. Ensimmäinen testi oli tehdä neidonkengän kukka, jonka tein Lunaclay massasta. Seuraava kunnollinen versio pitää tehdä läpikuultavammasta massasta, jotta tulos on aidomman oloinen.

Seuraavaksi aloin tekemään sahalehti kasvia Siikalahti näyttelyä varten. Ensimmäiset lehtiyritykset olivat aivan liian paksuja ja kömpelöitä, joten jouduin tekemään ne kaikki uudelleen. Lopulta keksi kaulita massan vajaan millin paksuiseksi levyksi, josta pikaisesti kyhätyllä leikkurilla sai tehtyä lehtiä. Ennen leikkuuta lehdet saivat vielä pintaansa vähän värisävyjä. Painoin lehtiin suonikuvion ja muotoilin ne kolmiomaisiksi tyveltään.

Ensimmäinen sahalehti versio ei tyydyttänyt, joten purin sen liimauksistaan ja tein uusia lehtiä. Lehtiä voi hieman muotoilla lämmittämällä, vielä kuivumisen jälkeen. Lopullinen muotoilu, värittäminen ja lehtien reunahammastuksen tekeminen on seuraava vaihe.