Etsiskelin laukun teetättämisestä asti tyyliin sopivaa ostoslaukkua, löytämättä sitä. Onneksi törmäsin Helsinkiläisessä nahkaa myyvässä liikkeessä juuri oikean sävyiseen ja kiiltoiseen vuotaan. Juuri oikeanlaiset metalliosat löytyivät kierrätyskeskuksesta 20 sentillä ostamastani laukusta.
Piirtelin laukun kaavat pahville ja siirsin ne sitten nahkan nurjalle puolelle. Ompelutestinä ja harjoituksena tein pienen nimilapun joka kiinnitetään nepparilla messinkilenkkiin. Laukku on vuorattu kierrätetyllä paksulla silkki satiinilla. Satiinin ja nahkan välissä on pohjassa tukipala ja laukun alemmassa puoliskossa vielä suojaava pehmeä muovitus. Omeplukoneeni ei selvinnyt ihan kaikista paksuimmista saumoista, jotka täytyi siis ommella käsin.
Olen vuosien ajan metsästänyt täydellistä laukkua. Aina kun olen mielestäni sellaisen löytänyt, on ongelmana ollut laukun nelinumeroinen ja joskus jopa viisinumeroinen hinta. Vuosien varrella minulle syntyi aika tarkka käsitys siitä millainen täydellinen laukku olisi. Kaupoista löytyvissä laukuissa oli usein ongelmana koko. Olen lyhyt joten tavalliset keskikokoiset olkalaukut näyttävät mittasuhteisiini verrattuna aivan liian suurilta. Laukun pitäisi myös olla hyvin kestävää materiaalia ja eettisesti tuotettu. Laukun ompeleminen itse ei ollut vaihtoehto, koska minulla ei ole paksun nahkan ompeluun soveltuvaa konetta.
Törmäsin syksyllä netissä surfatessani nahkapajaan nimeltä Nippanappa. Nopealla googletuksella paljastui että heiltä laukun tilanneet asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä tuotteisiin ja palveluun. Helmikuussa minulla oli mahdollisuus vierailla liikkeessä ja jätin heille tilauksen laukusta. Piirsin junamatkalla luonnoksen, jonka kanssa kävelin kauppaan sisään. Pääsin valitsemaan soljet, lukot ja muut tarvikkeet sekä nahkalaadun itse. Samalla laukusta piirrettiin kuvat tarkkoine mittoineen. Sopiva koko valittiin vertailemalla liikkeen valmiisiin laukkuihin. Joitain suunnittelemiani kohtia muutettiin asiantuntemuksella toimivampaan suuntaan. Hetken pähkäilyn jälkeen valitsin materiaaliksi erittäin kestävän ja upeasti hehkuvan nautaparkki-nahan. Teolliset nahkalaadut tuntuivat jotenkin sieluttomilta tämän käsin värjätyn nahkan rinnalla. Tämän nahkan pitäisi käytössä vanhentua kauniisti. Pajan puolella käytössä on hieno steampunk henkinen ikivanha mutta luotettava nahkan omepelukone. Valmiin laukun luvattiin saapuvan tällä viikolla.
Ja täydellinen siitä tuli!
Tänään laukku sitten saapui ja se oli juuri niin täydellinen kuin toivoinkin. Käsityönjälki on erittäin siistiä ja huolellista, olematta kuitenkaan teollisen massatuotetun oloista. Nahkan reunat on käännetty mikä antaa viimeistellyn vaikutelman. Sisäpuoli on nahkapintainen ja hyvin yksinkertainen koska tulen käyttämään ns. laukun järjestäjää laukun sisällä. Laukku on jämäkkä ja pysyy pystyssä ilman tukea pienten messinkijalkojen päällä. Säädettävä olkahihna on mitoitettu juuri minulle.
Uskon että tämä laukku tulee palvelemaan minua vuosikymmenten ajan. On hienoa että kotimaassamme on vielä tämän alan taitajia!
Testasin tänään miten hyvin uusi ompelukoneeni pystyy nahan ompeluun. Kaksinkertainen ei tuottanut mitään ongelmia, mutta kolme ja nelinkertaiset nahkat olivat paikoin hankalia. Neulana oli leikkaava nahkaneula ja paininjalkana tefloninen nahan ompeluun tarkoitettu paininjalka. Jos ompelen vielä joskus nahkaa, niin pitää silloin muistaa välttää ylimääräisiä saumoja. Laukun materiaaleina olivat vuohennahka ja lyhytkarvainen vasikannahka. Nahkan reunojen ohentaminen oli kolmen tunnin urakka. Jouduin käyttämään tavallista askarteluveistä, koska virallista ohennustyökalua ei minulla ollut.
Tein pahvista kaavat suunnittelemaani laukkuun. Vuorikankaaksi otin varaistoistani paksuhkoa silkkiä, joka oli edellisessä käyttötarkoituksessaan paita. Kovikkeena käytin lattioihin tarkoitettua muovimattoa. Kovikkeen lisäksi sisälle tuli myös ohut kerros vanua. Puolessä välissä urakkaa laukku näyttää melko murheelliselta. Suurimpia ongelmia aiheuttivat kahvat. Ompelin kahvan nahkaputket valmiiksi ja mitoitin ne niin tarkasti oikein, että muoviputken pujottaminen nahkan sisälle oli melkein mahdotonta. Kahvojen kanssa ähertäessä meni varmaan ainakin tunti.
Valmis laukku:
Yritän tehdä koruistani monikäyttöisiä aina kun se on mahdollista. Tämän setin osia voi kaikkia käyttää eri tavoilla ja niistä voikin muodostaa aivan erityylisiä kokonaisuuksia.
Avainketju on koottu käsin muotoilluista kierrätyslasihelmistä ja hopeahelmistä. Avain roikkuu isossa ja erittäin jämäkässä s-lukossa. Ketjussa on kolme isompaa välirengasta. Avainketju muuntuukin hieman muinaispukutyyliseksi koruksi, kun se kiinnitetään välirenkaista ketjunkannattimiin. Kolmanneksi ketjuksi olen laittanut hopealangasta kokoamani muinaisketjun. Muinaisketjun molemmissa päissä on samanlaiset isot renkaat, joihin voi kiinnittää s-lukon tai vaikka kaksi.
Ylimpänä on irrallisena kierrätyslasihelmistä, hopeahelmestä ja hopearahoista koottu ketju. Hopearahat ovat satoja vuosia vanhoja dirhameja, jollaisia suomalaisetkin naiset käyttivät mieluiten korujen osina rautakaudella. Täällä valmistettiin jopa näköisrahoja, jos alkuperäisiä arabialaisia dirhameja ei saatu hankittua.
Todellisuudessa kaulaketjut ovat olleet paljon värikkäämpiä. Tein yhden aidomman näköisen ketjun värikkäistä lasihelmistä. Kelpaisi varmasti viikinki naiselle peplos hameen koristeeksi. Ketjunkannattimista on perinteisesti roikotettu myös onnea tuottavia amuletteja. Pienet hopeasta valetut karhu ja lintu saavat mallata näitä amuletteja.
Piikkisiat puolustavat itseään pitkillä piikeillä. Piikit kasvavat jopa neljäkymmentä senttiä pitkiksi. Kärjestään ne ovat todella teräviä. Piikkisiat ropistelevat vanhoja piikkejä elinympäristöönsä samalla tavalla kuin koirat ja kissat pudottavat karvojaan. Piikkisian piikit ovat kevyitä kuin sulat, mutta erittäin sitkeitä. Ne sopivatkin hyvin nutturatikkujen materiaaliksi.
Kolme nutturatikkua, joiden materiaalina ovat piikkisian piikit, hopeiset tötteröt, pienet hopeariipukset ja laapis-helmi.
