Kirkkaanvärinen muovikuorinen muistitikku sopii harvojen tyyliin. Miksi niitä ei valmisteta erinäköisiä ja tyylisiä erilaisille ihmisille? Pienimmät muistitikut ovat todella pienikokoisia ja ne voisi helposti upottaa koruun tai vaikka avaimenperään.
Tein tämän muistikorttikotelon jo viime vuonna. Ketjussa roikkuvan muistitikun voi helposti valuttaa esille. Ketjussa on rengas josta sen voi ripusta vaikka avainketjuun.
Syksyllä terraariosta löytyneet taskuravun poikaset ovat kaikki elossa. Ensimmäinen koiras on juuri vaihtanut kuorensa aikuisen väriseen kuoreen. Kaksi muuta nuorta taskurapua on vielä ruskeita ja reilusti pienempiä.
Tämän taskuravun emo oli yli kaksi kuukautta piilossa, mutta tuli sitten yllätyksekseni esille jostain taustan syövereistä.
Taskuravut vaihtavat kuortaan kasvaessaan. Kun paludaariossa on useampi taskurapunuorukainen tulee uusia tyhjiä kuoria viikoittain. Olen kerännyt ja kuivattanut niitä pienen määrän, josta näkee hyvin miten tämä laji kasvaa portaittain isommaksi. Kuvassa on myös Marokosta poimittuja merisiili-fossiileja.
Vesifiikus on lähes vallannut taskurapujen paludaarion.
Parikkalan Siikalahden pitkosten alla kasvaa runsaasti kilpukoita Hydrocharis morsus-ranae. Kasvi näyttää aivan miniatyyri lumpeelta. Lehdet ovat noin kahden euron kolikon kokoisia tai pienempiä. Juuret roikkuvat vedessä vapaana. Koska kasvi on niin hauskan näköinen, päätin tehdä niistä korusarjan.
Sarjaan kuuluvat rintaneula, riipus ja kahdet korvakorut. Kukkien heteet ovat kullattua hopeaa. Lehdet ja kukat on sahattu 0,8 mm paksusta hopealevystä.
Rintakorua ajattelin käyttää esimerkiksi tämän merinovillasta huovutetun huivin kanssa. Huivin minulle teki Etsyssä huovutuksiaan myyvä Galina. Huivi valmistui pikavauhtia ja oli juuri sellainen kuin halusinkin. Kiharat säikeet ovat silkkikuitua ja tausta erittäin hienoa ja pehmeää merinovillaa.
Taas on vuosittaisen hopeakorukussin aika. Vaikka työkalut löytyisivät kotoakin, saa koruja tehtyä paremmin kun menee kurssille. Kun on pois kotoa, ei voi ryhtyä puuhailemaan jotain muuta vaan on keskityttävä hopean työstämiseen.
Tällä kertaa tein “kertaustehtävänä” riipuksen muutama vuosi sitten valu kurssilla tehdystä pikkuhaikaran hahmosta. Tein kehyksen ja järviruot hopealangasta ja levystä.
Korun halkaisija on n. 5cm. Hopea on patinoitu tummaksi ja kiillotettu osittain. Tässä alla kuva puolivalmiista työstä juotoksen jälkeen. Hopea tummuu juotettaessa ja siihen tulee ruma pinta. Tämän takia juotettuja kappaleita on liotettava rikkihapossa. Oksidikerros liukenee rikkihappoon ja jäljelle jää lähes valkoinen hienohopeapinta. Kiillotettaessa valkoisuus sitten häviää.
Seuraavaksi ryhdyin rakentamaan pystykeiholehti korua. Tein kaksi lehteä ja kukkavarren hopealangasta ja levystä.
Kokoon juotettu hopeinen kasvi sai satiinilaikalla himmeän satiini-pinnan. Kukan heteiksi kiinnitin kullatusta hopealangasta tehdyt ruusukkeet. Valmis kasvi on niitattu joustavasta muovista tehtyyn korukampaan kahdella hopeisella tappiniitillä. Korukampa on hopeaosiltaan 14cm pitkä, joten se on aika iso ja näyttävä koru. Pitäisiköhän tälle korulle tehdä kaveriksi hopeinen sudenkorento -pinni…
Vuorikristallikoru viikinkiajalta
Olin jo pidemmän aikaa haaveillut hopeaan istutetusta vuorikristallipallosta. Viikingit tekivät näistä upeita kaulakäätyjä. Sopivan kokoisten vuorikristallipallojen löytäminen ei ollut helppoa. Onneksi ruotsalaisilla kivikauppiailla oli juuri sopivia vuorikristallikuulia Tampereen kädentaitomessuilla. Kristallipallo on n. 1,2cm halkaisijaltaan. Tein leikkaamalla ja juottamalla kolme hieman erilaista kehystä. Kehyksessä on kahden kokoista kierrettyä neliölankaa ja pieniä n. 1mm halkaisijaltaan olevia kultapalloja tai n. 0,6mm halkaisijaltaan olevia hopeapalloja. Sen mokan tein että mitoitin kehyksen liian naftiksi. Jouduin venyttämään vasaroimalla kaikkia renkaaksi juotettuja kehyksiä millin verran.
Valmiit pallokorut:
Japanilainen haori
Haori on japanilaisten naisten lyhyt takki, joita on pidetty kimonon päällä. Uuden veroisia haoreja voi ostaa ebay:n nettikaupoista postikuluineen alle materiaalin (yleensä silkkiä) hinnalla. Käytän haoria aivan arkenakin jakun asemasta. Kun silkkiin sitten jonain päivänä tulee liian pahoja tahroja, voi lopusta kankaasta tehdä jotakin muuta.
Hankin tämän harmaan haorin varta vasten maalatakseni siihen kalliokiipijän.
