Ikävän kylmäallergian puhjettua on vaatekaappiin ollut pakko hankkia lämpimämpiä varusteita. Hattuvarastosta ei löytynyt tarpeeksi lämmintä talvihattua, joten päätin kokeilla ommella sellaisen itse. Mittasin ensimmäiseksi kaikki mahdolliset mitat mitä kuvittelin hattua tehdessä tarvitsevani. Seuraavaksi laskin tarvittavien palasten muodot ja koot laskimella. Laskujen jälkeen tein kartongista kaavat.
Kankaaksi valitsin lähes talvitakkini värisen farkun, jota oli sopivasti jäänyt eräästä jakkuprojektista. Välivuoreksi laitoin hattuun tuulenpitävää vuorikangasta, jota kaapista löytyi 13 vuoden takaa. Sisäosan ompelin villasekoitekangastilkuista. Kiristysnauha on peräisin 80-luvun takista. Otsa, korvaläpät ja niskaosa on vuorattu ainakin 30 vuotta vanhalla kojootinnahalla jota sain vanhasta takista puretusta hupunreunuksesta. Kapea reunus riitti juuri ja juuri. Turkiksen leikkaaminen onnistui parhaiten kirurginveitsellä nahan puolelta. Veitsellä leikaten karva ei katkea oikealta puolelta.
Ainoa uusi osa hatussa on Huippuvuorten retkeltä ostettu kangasmerkki. Kierrätys ja materiaalien uudelleenkäyttö ovat arkisia tapoja säästää ympäristöä. Mikään ei ole niin suurta tuhlausta kuin käyttökelpoisen materiaalin ja tavaran heittäminen roskikseen!
Takin karva on kestävästi metsästettyä villiä kojoottia.
Tampereen kädentaitomessut järjestettiin taas marraskuun puolivälissä. Olin tällä kertaa varannut mukaan pitkän ostoslistan, jolta tosin jäi puolet hankinnoista saamatta. Myyjiä oli ainakin kivi/metalli puolella vähemmän kuin aikaisemmin ja muutenkin tarvikemyyjiä oli vähän. Messujen kävijöistä suurin osa on käsityöharrastajia ja tuntuu hassulta että heille yritetään myydä valmiita käsitöitä tarvikkeiden sijaan! Siinä missä suosittuja tarvikkeita kauppaava voi tehdä hyvän tilin, voivat nämä messut olla paikan varanneelle käsityöläiselle raskas pettymys niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Suosituimmille ständeille olisi myös kaivattu lisää myyjiä. Potentiaalisia asiakkaita kaikkosi, kun he eivät jaksaneet jäädä odottelemaan milloin myyjä ehtisi palvelemaan. Oli myös hyvin rasittavaa kun osa myyjistä ei ollut laittanut hintoja näkyville, eivätkä he kuitenkaan ehtineet kokoajan vastailemaan hintatiedusteluihin.
Itselleni tarttui mukaan (ideoiden ja kontaktien lisäksi) mm seuraavia asioita: Lammasnahkaiset ja lammasvuoriset hanskat ja kotimainen hirven nahkainen lompakko. Kemin nahkatarvikkeen kojulla meinasin langeta ostamaan kokonaisen poron nahan, mutta mukaan lähti vain tämä n. kolmen neliöjalan kokoinen mimosaparkittu nahka, jonka parkitusjälki muistuttaa saamelaiskäsitöissä käytettävää sisna-nahkaa. Eräiltä ruotsalaisilta myyjiltä ostin viisi vuorikristalli palloa, joista jonain päivänä tulee Birkan viikinkikorun mallilla tehty kaulaketju. Heillä oli myynnissä myös meteoriitin sirpaleita, joita olisin vielä hakenut, jollei bussiin olisi tullut liian kiire. Wennströmin väritehtaan myyntipisteestä sain hankittua valkoista kangasväriä ja hyviä vinkkejä silkin maalaukseen. Hopeakorujen tekoa varten piti tietysti hankkia hopealevyä, juotetta ja hopealankaa. Hankin myös kolme hopean kaiverrusterää. Yksi myyjä myi ompelija äitinsä nauhavarastoja ja sieltä ostinkin viisi metriä antiikkista sinistä punosnauhaa.
Nostelin paludaarion kantoja ala siivouksen ajaksi. Suorastaan järkytyin kun lattialla kipitti tämä:
En ollut missään vaiheessa varautunut siihen, että taskuravuilla voisi olla poikasia jo nyt. Pois nostamassani kannossa oli yhteensä kolme poikasta. Niiden saaminen terraan takaisin oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä ne kipittivät vauhdikkaasti karkuun.
Olin tarkistavinaan naaraan sen meille tullessa, enkä nähnyt mitään. Ilmeisesti pyrstön alla näkymättömissä on sitten kuitenkin ollut munia. Poikaset ovat kasvaneet terraariossa hyvin syöden hyppyhäntäisiä ja muita pieniä otuksia.
Paludaarioomme muutti kuukausi sitten neljä pientä vampyyritaskurapua (Geosesarma). Nämä Kaakkois-Aasialaiset ravut sopivat mainiosti elämään kasviterraariossa. Ne ovat pieniä ja kevyitä ja syövät lähinnä hyönteisiä. Kuori on peukalon kynnen kokoinen ja jalkoineen leveyttä on ehkä 4-5cm. Kahdeksalla jalallaan ne pääsevät helposti kiipeilemään pystysuoraa kalliotaustaa ylöspäin.
Eläimet tulivat kuriirikuljetuksena Saksasta. Rankan matkan jälkeen kaikki olivat elossa, mutta toistaiseksi varmasti niistä on hengissä selvinnyt kaksi yksilöä. Toki paludaarion kalliotaustassa on niin paljon kolosia että sinne mahtuisi piilottelemaan vaikka kokonainen lauma näitä vinkeitä rapusia. Värit eivät vielä selvästi ole täydessä loistossaan. Sakset ja jalat tulevat olemaan syvän violetit.
Naaras on koiraaseen verrattuna selvästi suurempi ja oranssimpi. Koiraan selkä on kirkkaan keltainen ja sakset violetimmat.
Tämä näyttelyasu jatkaa Huippuvuoret teemaa, jota olen jo käsitellyt koruissa. Japanilainen taide ja erityisesti taideteosten hommittelu on viehättänyt minua niin pitkään kuin muistan. Japanilaiset rakastavat luonto aiheita ja siksi kimonotaiteessakin luontoaiheet ovat tavallisimpia. Linnut ovat yksi japanilaisten maalausten ykkös aihe. Usein maalarit eivät pyri täysin realistiseen kuvaukseen vaan maalauksen esittämä tapahtuma tai sommitelma on se pääasia.
Metsästin internetin verkkokaupoista tämän jään sinisen kimonon asun pohjaksi. Yksivärinen kimono on tyypiltään iromuji. Tälläiset kimonot ovat juhlavista kimonoista epämuodollisimpia. Kimonot ovat täysin suoria ja pukemiseen meneekin aikaa kun kaikki mutkat, makkarat ja poimut yritetään saada päältäpäin siisteiksi ja tasaisiksi erilaisten nauhojen ja nyörien avulla.
Obi on tavallisesti neljämetrinen 30cm leveä moninkertainen ja tukeva kangaskaistale. Se taitetaan kahtia ja solmitaan erilaisille solmuille ja poimuille. Obin pukeminen onnistuu parhaiten jos joku voi auttaa. Kun asiantuntevaa avustajaa ei täältä saa, päätin ommella solmuosan kasaan. Japanissa näitä valmiiksi kasaan ommeltuja obeja kutsutaan easy obeiksi, koska niiden pukeminen on helpompaa. Tästä huolimatta obin virittelyyn kuluu aikaa.
Huippuvuoriteema tulee parhaiten esille obissa, jonka teemana on meriluonto. Selän päälle tulevaan solmuun on maalattu kyhmyhaahka ja vyö osaan kyhmyhaahkan tertiaalihöyhenen lisäksi simpukoiden kuoria ja hiekkaa.
