Osallistuin perinteiselle Kaakon kansalaisopiston korukurssille, jossa osallistujien käytössä on täysi setti hopeasepän työkaluja. Olin kerännyt kurssia varten sellaisia projekteja, joihin minulla ei ollut kunnollisia välineitä.
Kuvassa on kurssilla tehtyjä koruja. Yksinkertainen solki sopii vaikkapa huivin tai keskiaikaisen paidan halkion koristeeksi.
Kivellisessä sormuksessa on kultainen 14k istutus, jossa on 18k kultapalloja koristeena. Hopeiset osat on käsitelty mustapatinalla. Kivenä on siniharmaa tähtikorundi.
Spiraalisormukset on tehty rautakautisten mallien mukaan.
Hopeinen akaattiriipus on tehty viikinkien mallin mukaan. Kivi pyörii istutuksessaan vapaasti.
Hartaasti odottamani seminaari oli vihdoin viime viikonloppuna. Noin sata muinaispukujen tutkijaa ja harrastajaa kokoontui Liedon Vanhalinnaan kahden päivän mittaiseen seminaariin.
Lauantaina kuuntelimme toinen toistaan mielenkiintoisempia esityksiä muinaispukuennallistuksista, spiraalikoristeista, Rautakauden ajan värjäysmenetelmistä, lautanauhojen kutomisesta ja hautalöydöistä. Oli myös mukava nähdä ihan livenä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa oli aikaisemmin ollut tekemisissä heidän kirjoittamiensa kirjojen tai blogien lukijana tai joihin olen ollut yhteydessä sähköpostilla tai puhelimitse. Toki paikalla oli myös ihmisiä, jotka muistin hyvin aikaisempien kesien keskiaikamarkkinoilta. Vein eräälle osallistujalle Kaukolan hopealanka sykerön.
Iltapäivällä seminaaritilan seinustalle rakennettiin pienet muinaismarkkinat, joilta tarttui mukaan villalankaa lapasiin ja ohuempaa lankaa kirjontaan tai lautanauhoihin. Tarjolla olisi ollut myös nauhoja, koruja, muutama käsin kudottu kangas, shaaleja ja käsityötarvikkeita.
Illanviettoon pukeuduttiin tietysti erilaisiin muinaispukuihin. Minä taisin olla ainoa karjalaiseen pukuun pukeutunut. Mikkelin, Kaarinan ja Euran pukuja oli paikalla useampia. Ruokana oli Rasekon opiskelijoiden valmistamia rautakauden ajan herkkuja.
Sunnuntaina osallistuin Jaana Rataksen spiraalikoristelutyöpajaan. Kuvittelin spiraalikoristeiden teon olevan huomattavasti yksinkertaisempaa kuin miksi se osoittautui. Rautakauden ihmiset tekivät koristeista jotakuinkin ydinsodan kestäviä! Sain aikaiseksi pienen koristeen alun, joka jäi kesken, kun neula ei enää mahtunut spiraalista läpi…
Iltapäivällä tutustuin eri työpajoihin, kävin katsomassa museossa olleen näyttelyn Virolaisista muinaispukujen koristelumenetelmistä ja yritin opetella uuden neulakinnaspiston. Kaukolan kekomäen pisto ei meinannut millään onnistua. Aina jokin juttu meni pieleen. Jatkoin yrittämistä vielä illalla paluumatkalla ja Heureka -hetki tuli Kampin bussiasemalla klo 23.45, kun vihdoin keksin miten pisto pitää tehdä oikein. Nyt pystyn tekemään muinaispukuuni kukkaron tai lapaset oppimallani pistolla.
Tässä muutama esimerkki, miten upean värisiä lankoja ja kankaita kasvivärjäyksellä saa aikaiseksi:
Taustalla oleva kangas on muinaispuvun huntua varten. Sain tämän upean käsin kudotun kankaan eräältä mestarikutojalta vaihtokaupassa.
Ohuesta nahasta tehdyillä kengillä ei Suomen talvipakkasissa pärjää. Ei vaikka sukat olisivat miten hyvät. Kylmimmillä keleillä on ollut pakko käyttää kenkiä, jotka ovat ominaisuuksiltaan saamelaisten nutukkaiden kaltaisia. Eli karvapinta päällepäin ja eristäminen kenkäheinillä. Suomesta ei ole toistaiseksi löytynyt yhtään säilynyttä rautakautista talvikenkää. Syykin on pienellä miettimisellä selvä. Talvikamppeita ei päätynyt jäätyneeseen maahan sellaisiin oloihin, että säilyminen olisi mahdollista. Tarpeeksi syvälle voitiin haudata vain sulan maan aikana, jolloin talvikenkiä ei käytetty.
Suomen kansallispukujen historia (Sirelius 1900 luvun alkupuolelta) kuvailee myöhemmin 1600–1800 –luvulla käytettyjä talvikenkämalleja. Hirvien, peurojen ja nautojen jalkanahkoista tehtiin yksinkertaisia karvapintaisia kenkiä. Varhaisia kenkänahkoja ei parkittu läpi, jotta vedenpitävyys säilyisi. Mitä idemmäs mentiin, sitä pidempivartisia versioita karvakengistä esiintyi.
Olen parkinnut kahden poron koipinahat kenkäprojektia varten. Parkkiaineena oli sekoitus tammea, kuusta, koivua ja pajua. Parkitus onnistui kohtuullisen hyvin, mutta parista sormenpään kokoisesta kohdasta karvat valitettavasti näyttävät irtoavan.
Kenkieni malli tulee olemaan jonkinlainen sekoitus pieksuja, kurpposia ja paulakenkiä. Materiaalin muodot määräävät aika pitkälle, millaisista osista kengät voi tehdä.
Vierailin toistamiseen Hämeen keskiaikaisilla markkinoilla Hämeen linnassa. Pukeuduin muinaispukuun, jollaisia savolaiset ja karjalaiset naiset käyttivät vielä silloin kun Länsi-Suomessa oltiin vaihdettu länsimaiseen muotiin. Puoli-pilvinen taivas ja pieni tuulenvire tekivät villaisessa muinaispuvussa liikkumisesta siedettävän. Kuuma tuli vain kävellessä.
Muinaispuku on nyt melkein valmis. Siitä puuttuu enää sormus ja kaksi levyriipusta. Mekkoja olisi tietysti hyvä olla kaksi ja nykyinen kankainen rahapussi pitäisi korvata Karjalan hautalöytöjen mukaisella nahkaisella tai tuohisella kukkarolla.
Markkinakojuista hankin nahkaa uusien kenkien tekemistä varten. Hankin myös koristeita keskiaikaiseen vyöhön ja hankalasti itsetehtävissä olevan viikinkiaikaisen riipuksen. Värjärikillan kojulta ostin sinivihreää villalankaa kesäisempiin neulakinnassukkiin. Tippetiltä ostin pienen erän silkkisiä kirjontalankoja kokeiltavaksi. Pisimpään suunniteltu hankinta oli Alnilamilta ostamani keskiaikainen puhallettu juomalasi.
Paluumatkalla totesimme siskoni kanssa, että seuraavana vuonna asun pitää olla keskiaikainen…
