Turun keskiaikaiset markkinat järjestetään hienoissa puitteissa vanhojen talojen keskellä. Elävöittäjien alueella oli seppiä, käsityöläisiä ja esiintyjiä. Kävimme siskoni kanssa moikkaamassa vanhoja tuttuja ja tutustumassa uusiin asiantuntijoihin. Hengailimme jonkin aikaa Iloisen Joutsenen kojulla, jossa Mervi vieraineen esitteli intarsian ompelun vaiheita. Minulle on kertynyt villakangastilkkuja sen verran, että niitä voisi käyttää johonkin intarsiatyöhön.
Lauantaina lähdimme tutustumaan Turun linnaan, jonne oli järjestetty runsaasti ohjelmaa linnanvieraille. Mukaansatempaava kiertokäynti tutustutti linnan vanhimpiin osiin ja paikalle oli hankittu historianelävöittäjiä esittelemään entisaikojen elämää. Paikalla olivat Juhana herttua, hovimaalari, käsitöiden tekijöitä, sotaväkeä ja tanssinopettaja. Pysyvä näyttely vanhoine pukuineen oli todella mielenkiintoinen. Turun linna on yllättävän laaja ja sokkeloinen ja vaikka kiersimme sen kahteen kertaan, jäi meiltä käymättä ainakin yksi osa kokonaan. Näin jälkikäteen harmittaa, koska senkin näyttely olisi ollut aiheeltaan houkutteleva.
Iltapäiväksi palasimme markkinoille tekemään viimeisiä hankintoja, kävimme katsomassa keskiaikaisen muotinäytöksen ja taisteluvarustelun esittelyn.
Muinaispukuun tarvitaan talvikäyttöä varten neulakintaat. Vielä en rohjennut tehdä ikuisuuksia kestävällä Kaukolan pistolla tehtäviä kintaita. Toistaiseksi nämä tavalliset saavat kelvata.
Puukontuppi
Muinaispuvun ketjulaitteita tehdessä tuli aikanaan kova kiire ja jouduin tekemään parissa tunnissa tupen puukolle. Siitä tuli tietysti aika kauhea kötystys ja nyt sain vihdoin aikaiseksi tehdä paremman. Testasin tupessa ristiretkiaikaista metallilankojen pujotusta nahkaan. Lankana oli litistetty 0,5mm pronssi. Sen olisi pitänyt olla vielä ohuemmaksi valssattua ja mielellään vaikka 0,4mm langasta. Nyt litteä nauha oli hieman liian jäykkää. Nahka on peräisin jostakin 50-luvulta ja tarkoitettu pieksujen varsiin. Se oli pujotustyöhön vähän liian haurasta, vaikka olin rasvaillut nahkaa jo monta kertaa. Pujotuskoristelu kannattaisi tehdä mahdollisimman sitkeälle nahalle, joka ei repeä helposti.
Kengät
Viikonloppuna oli vihdoin riittävän kylmä primitiivisten talvikenkien testaamiseen. Parkitsemisesta ja ompelemisesta on juttua aikaisemmissa postauksissa. Pakkasta oli mukavat -12 ja puhdas puuterilumi peitti hangen. Kenkien pohjalla on karvat päällä parkitusta hirven jalkapöydän nahasta tehdyt pohjalliset. Lisäsin vielä sukkien suojaksi ohuen villapohjallisen. Sukkina oli kesällä tehdyt neulakinnassukat. Varret on sidottu jalkojen ympäri nahkaremmeillä.
Kengät osoittautuivat oikein lämpimiksi ja pohjan antama pito oli erinomainen. Tukevat ne eivät toki ole. Kävelytuntuma on samanlainen kuin sukkien pohjiin olisi kiinnitetty hyvin paksusta poron nahasta palaset. Eli hyvin pehmeä. Kantapäässä poron karvat olivat selvästi lyhemmät ja sieltä kylmyys tuli aina välillä hieman läpi. Tilanteen voi onneksi helposti korjata vaikkapa pienellä palalla paikalleen ommeltua lampaan nahkaa. Kuvissa näkyvä kokoero johtuu karvojen pituudesta.
Kengän suu tarvitsee vielä turkisreunuksen, jotta lumi ei niin helposti pääse sisälle kenkään.
Talvikengät alkavat olla lähes valmiit. Kanttaan varren suun nahkalla ja teen hirven nahasta karvat alaspäin erillisen sisäpohjallisen. Jalka pitää eristää hyvin maasta. Koipinahkojen muoto rajoitti todella paljon kaavojen suunnittelua. Nahat olivat keskikokoisten porojen koivista, eikä leveys aivan riittänyt mieluisimpaan kenkämalliin. Sama ongelma on varmasti ollut esi-isillämmekin. Suuntaa antavana mallina olen pitänyt venäjältä löydettyjä viikinkiajan ja ristiretkiajan kenkiä. Pohja on ommeltu kolmesta kappaleesta karvat eri suuntiin liukkauden välttämiseksi. Päällinen on ommeltu kahdesta vastakkaisesta kappaleesta ja varsi kolmesta. Ompelu on tehty lähes loppuun asti kenkä nurin. Saumoissa on vahvikkeena tiukkaa sisnaa 5mm kaitale.
Jonkinlaiset paulat pitää vielä tehdä varren suun kiristämistä varten.
Tulisipa pian yli 10 asteen pakkasia, jotta pääsisin kokeilemaan kenkiä tositoimissa! Neulakinnassukat ovat olleet odottamassa jo kesästä asti ensimmäistä käyttöön ottoa.
Testasin marraskuussa opettelemaani Kaukolan Kekomäen pistoa ja tein tämän pienen pankkikorteille ja pikkurahalle tarkoitetun pussukan. Neulotusta tekstiilistä tulee sen verran jäykkää, ettei yksinkertainen kurenauha sopinut kiinnitykseksi. Ompelin pussukalle kankaasta joustavan lisäosan.
Haudassa tällä pistolla oli tehty joko lapaset tai jonkinlainen kukkaro.
Lauantaina lähdimme tutustumaan Turun linnaan, jonne oli järjestetty runsaasti ohjelmaa linnanvieraille. Mukaansatempaava kiertokäynti tutustutti linnan vanhimpiin osiin ja paikalle oli hankittu historianelävöittäjiä esittelemään entisaikojen elämää. Paikalla olivat Juhana herttua, hovimaalari, käsitöiden tekijöitä, sotaväkeä ja tanssinopettaja. Pysyvä näyttely vanhoine pukuineen oli todella mielenkiintoinen. Turun linna on yllättävän laaja ja sokkeloinen ja vaikka kiersimme sen kahteen kertaan, jäi meiltä käymättä ainakin yksi osa kokonaan. Näin jälkikäteen harmittaa, koska senkin näyttely olisi ollut aiheeltaan houkutteleva.
