Hämeen keskiaikamarkkinat Hämeenlinnassa olivat tämän kesän päättäjäiset. Sääkin oli onneksi mainio ja aurinko paistoi koko päivän. Markkinoille oli saapunut myyjiä yhteensä 170 aina ulkomailta asti. Tuotteita oli laidasta laitaan, modernista aivan antiikkiseen asti. Kaikkien myyjien kauppatavaroiden piti kuitenkin olla jollain tapaa keskiaikahenkisiä. Muutamia tuoteryhmiä jäin kuitenkin kaipaamaan: Keskiaikaisia tai viikinkiaikaisia jalkineita ei ollut oikein kellään (muutamia mallikappaleita lukuun ottamatta) ja autenttisin tekniikoin tehtyjä keskiaikavaatteita tai asusteita ei myynnissä juuri näkynyt. Ilmeisesti keskiaikaharrastajien keskuudessa kaikki tehdään aina itse.
Tällä kertaa mukaan tarttuivat seuraavat hankinnat: Keskiaikaiset taotut sakset, puhdistettuja kauriin sääriluita käsityömateriaaliksi, vaalea vuohen talja, vyön solki ja vyöhön kiinnitettävä kukkaron kannatin, pajukori (sain joululahjaksi :), ompelunaskali, paistinlastoja ja nahkaa. Himoitsin kovasti keskiaikaisia upeita juomalaseja, mutta ne jäivät vielä hankkimatta.
Kauempaa tulleet yöpyivät keskiaikaleirissä. Leirin keskellä järjestettiin myös jousiammuntakisat ja muuta ohjelmaa. Seurueiden teltat olivat toinen toistaan upeampia ja paremmilla mukavuuksilla varustettuja.
Itse Hämeen linna oli hieno. Sisätilat olivat yllättävän sokkeloiset ja hyvin säilyneet. Harmi, ettei linnassa ole mitään erillistä museota sieltä löytyneistä esineistä. Linnan pihalla ja sisäpihalla otettiin muutamat poseerauskuvat, joista näkyy hellepäivän versio muinaispuvusta.
Kaukolan kekomäen haudan kuusi paidansolki oli tehty neitsyt Mariaa esittävästä riipuksesta. Näitä riipuksia käyttivät esimerkiksi Novgorodin ylhäiset naiset viiden riipuksen käätyinä. Riipukseen oli kuten tavallista tinattu paljinlaite ja sitä kannettiin ripustuslenkki alaspäin. Ripustuslenkissä on saattanut vielä roikkua lankatupsu. Solki on ollut 6cm halkaisijaltaan.
Parikkalan lähellä sijaitsevan Hiitolan Kilpolansaaren aarteeseen kuuluu alkuperältään samasta suunnasta oleva vielä suurempi riipus, joka on myös tuotu Suomeen varmaankin paidansoljeksi. Kilpolansaaren riipus kuului alunperin massiiviseen Novgorodilaiseen kaulakoruun, jollainen on voinut olla esimerkiksi kirkollisten johtajien kaulassa. Tälläisen massiivisen käädyn riipukset oli vielä koristeltu kultauksilla ja tummalla niello-emaloinnilla.
Kummatkin soljet ovat näytillä Kansallismuseossa Helsingissä.
Kummankaan kaulakorun kuva-aihe ei näytä kivalta ylösalaisin kannettuna. Siksi päätin valita kuva-aiheen, joka toimisi kumminkin päin. Kuva on peräisin Venäjältä löytyneestä kaulakorusta. En halunnut soljesta liian massiivista, joten päätin ottaa mallikseni ison käädyn pienimmän riipuksen. Keskuskuvio on mukailtu suurimman riipuksen kuviosta. Kultauksiin minulla ei nyt ole mahdollisuutta ja niello-emaloinnin korvasin mustapatinalla. Tämä pakotustyö on ensimmäinen tekemäni tämän tyyppinen työ. Työkalutkin olen tehnyt itse.
Tämän muinaispuvun kankaat ja nauhojen langat on värjätty kasveista saatavilla väriaineilla. Hameen ruskea on lampaan oma väri, joka sävytettiin lämpimämmäksi sipulinkuorista saatavalla keltaisella väriaineella. Indigon sininen on ollut käytössä ristiretkiajan Karjalassa. Väriä saatiin värimorsinko nimisestä kasvista. Värimorsinkoa tuotettiin suuria määriä etelämpänä Euroopassa ja sitä tuotiin Suomeen. Värimorsinkoa on myös saatettu kasvattaa maassamme. Karjalan naiset ovat hautalöytöjen perusteella pukeutuneet vaalean harmaasta, sinisestä, ruskeasta tai melkein mustasta villakankaasta tehtyihin vaatteisiin.
Joitain värejä, kuten punaista, oli vaikea värjätä ja siksi niitä käytettiin lähinnä lautanauhoissa.
Verlassa järjestettävä Verlan aika tapahtuma vie vierailijan viikinkiajan loppupuolelta aina keskiajan lopulle asti. Tapahtumassa oli keskiaikatorin lisäksi mm. erilaisia taistelunäytöksiä, hevosturnajaiset, musiikkia ja tanssiesityksiä. Ihmisiä oli runsaasti ja sää oli mitä mainioin.
Iloisen joutsenen räätälikojulla esiteltiin keskiajan muotia ja sen ajan räätälin työtä. Kyläräätäli Mervi Pasanen on mestari tekemään keskiajan vaatteita! Mervi neuvoo alemmassa kuvassa neulakintaan aloitusta.
Tässä vielä pari kuvaa vielä hieman keskeneräisestä muinaispuvusta 1200-luvun kauppalaiva Sotkan kanssa. Joku saattaa ehkä ihmetellä miten muinaispuvut liittyvät keskiaikaan, mutta selvä yhteys löytyy. Silloin kun (1300 – luvulla)Turussa pukeuduttiin jo tyköistuviin pukuihin, pukeutuivat metsäläisemmät savolaiset ja karjalaiset vielä muinaismuotiin.
Karjalaisista ristiretkiajan kengistä on hyvin vähän jäänteitä. Parista säilyneestä nahkapalasta on voitu päätellä, että alueen naiset ovat käyttäneet ainakin sellaisia kenkiä, missä pohja on erillisestä nahkapalasta. Säilyneen nahkajäänteen reunassa oli reikiä ompelun jäljiltä.
Kun oikeaa mallia ei ole, pitää tyytyä läheltä Venäjän alueelta saataviin malleihin.
Leikkasin paksuhkosta, mutta pehmeästä, nahasta kengän kappaleen tämän piirroksen kaavan (vasemmassa laidassa keskellä) perusteella. Piirroksen kenkä on jostakin Novgorodin paikkeilta, eli ei kovin kaukaa. Käyttämäni nahka ei millään suostunut taipumaan riittävän pienille laskoksille. Olisi pitänyt valita ohuempi laatu. Kengästä tuli mukava, mutta rypytykset oli pakko tehdä erinäköisiksi. Ompelusaumoja on vain kantapäässä. Rypytystä yhdistää neljällä nahkanauhalla tehty letitys. Kengän sisällä on paksu iskuvaimennettu pohjallinen.
Toiset kengät valmistuivat samasta nahkasta. Pohjaan valitsin vielä hieman paksumpaa nahkaa. Tällaisen kengän kaava on helppo tehdä. Laitetaan jalkaan vanha sukka ja päällystetään se ilmastointiteipillä. Piirretään teippiin kengän saumat ja leikataan koko komeus auki. Ilmastointiteippikaavojen avulla piirretään lopulliset pahvikaavat. Pohjassa ja sivusaumassa on hirven jänteellä ommellut saumat. Kenkä ommellaan sisäpuoli ulospäin kahdella neulalla. Kun ompeleet ovat valmiit, kastellaan kengän kärki ja käännetään kenkä oikeinpäin. Kuivatus pitää tehdä jalassa, jotta kenkä ei kutistu liikaa. Tämän tyyppisiä ”turn shoe” kenkiä käytettiin ainakin viikinkiajalla. Venäjältä on myös löydetty samannäköisiä kenkiä. Näidenkin kenkien sisällä on paksuhko moderni pohjallinen iskuja vaimentamassa.
Tällaiset kengät kuluvat nopeasti puhki ja korjaustarvikkeiden on myös syytä olla aina mukana. Seuraavaksi yritän varmaan tehdä aidommat kurpposet joihin pitää löytää ohuempi nahkamateriaali. Talvikäyttöä varten pitäisi myös olla paksusta karvanahkasta tehdyt saappaat.
